Lyhyt katsaus
- Mikä on myrkytys? Vieraan tai myrkyllisen aineen haitallinen vaikutus kehoon.
- Mistä myrkytyksen voi tunnistaa? Myrkytyksen tyypistä riippuen mm. pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vapina, huimaus, kouristukset, tajuttomuus, sydämen ja verisuonten vajaatoiminta, hengityspysähdys.
- Mitä tehdä myrkytyksen sattuessa? Myrkytystapauksissa (epäiltäessä) ota aina yhteyttä lääkäriin tai ensiapuun!
Huomio!
- Jotkut myrkytykset ovat vain lievästi vaarallisia, kun taas toiset voivat olla jopa hengenvaarallisia. Maallikot tuskin pystyvät arvioimaan tätä, minkä vuoksi myrkytystä epäiltäessä on aina kutsuttava lääkäri!
- Pysy poissa kotitalouskeinoista myrkytyksen sattuessa! Älä esimerkiksi koskaan anna sairastuneelle maitoa juoda, koska tämä voi mahdollistaa myrkyn pääsyn verenkiertoon vieläkin nopeammin.
- Nykyään lääkärit oksentavat harvoin myrkytystapauksissa – sillä se voi poistaa elimistöstä vain pienen määrän myrkkyä ja sisältää myös riskejä (esim. oksennusta voi päästä henkitorveen tai syövyttävää ainetta voi valua ruokatorven läpi toisen kerran). Maallikoiden ei tule koskaan oksennuttaa sairastuneita henkilöitä!
Myrkytys: mikä se on?
Myrkytys (lääketieteellinen myrkytys) on kehon vaurioituminen myrkyllisen aineen kanssa kosketuksesta. Yhteydenotto voi tapahtua eri tavoin:
- nieleminen
- Iho- ja/tai limakalvokosketus (esim. silmät tai nenä)
Jotkut myrkytystä aiheuttavat aineet ovat myrkyllisiä jopa pieninä määrinä. Muut ovat kuitenkin normaalisti myrkyttömiä (esim. parranajovaahto, hammastahna, liitutaulu, vitamiinivalmisteet) ja niistä tulee vaarallisia vain suurempina määrinä.
Melkein kaikki aineet voivat olla myrkyllisiä sopivina annoksina – "annos tekee myrkyn" (Paracelsus).
Tahaton ja tahallinen myrkytys
Tahaton myrkytys voi tapahtua esimerkiksi, jos lapsesi juo mielestäsi soodapullosta, jossa säilytät kodin puhdistusaineita tai huonekalujen kiillotusainetta. Lääkkeiden sekoittaminen tai myrkyllisten kemikaalien käsittely voi myös aiheuttaa tahatonta myrkytystä.
Tahallisen myrkytyksen tarkoituksena on usein tappaa itsesi tai joku muu tai ainakin vahingoittaa sitä. Tämä voidaan tehdä nielemällä myrkkyä tai yliannostuksella lääkkeitä. Joskus ihmiset myös tarkoituksella myrkytetään, jotta heistä tulee puolustuskyvyttömiä (esim. raiskauksen tai ryöstön vuoksi).
Myrkytyksen tyypit
Tärkeimmät myrkytystyypit ovat:
Ruokamyrkytys: Ne johtuvat pilaantuneen ruoan kulutuksesta. Oireiden tarkka syy on esimerkiksi ruoan sisältämät toksiinit, bakteerit tai loiset.
Alkoholimyrkytys: Jos joku kuluttaa suuria määriä alkoholia lyhyessä ajassa, seurauksena on alkoholimyrkytys. Seuraukset riippuvat myrkytyksen laajuudesta. Viisi promillea tai enemmän veren alkoholipitoisuus on yleensä kohtalokas. Alkoholia ei muuten ole vain viinissä, oluessa jne., vaan myös esimerkiksi joissakin kosmeettisissa valmisteissa, desinfiointi- ja puhdistusaineissa.
Kasvimyrkytys: Näitä esiintyy usein (pienillä) lapsilla, jotka laittavat huolimattomasti värikkäitä marjoja tai lehtiä suuhunsa. Ainesosat, kuten eteeriset öljyt tai toksiinit, ovat silloin vastuussa myrkytyksen oireista. Myös aikuiset voivat saada kasvimyrkytyksen esimerkiksi jos he vahingossa poimivat ja syövät samannäköisiä kielolehtiä etsiessään villivalkosipulia.
Lääkemyrkytys: Tämä johtuu lääkkeen yliannostuksesta. Tämä voi tapahtua vahingossa esimerkiksi vanhemmilla ihmisillä. Usein lääkemyrkytys on kuitenkin tahallista – itsemurhayrityksenä.
Kaasumyrkytys: Erilaisten kaasujen (esim. hiilimonoksidin) hengittäminen voi myös aiheuttaa myrkytysoireita. Yksi esimerkki on savumyrkytys (savun tai palokaasujen hengittämisestä aiheutuva myrkytys).
Raskasmetallimyrkytys: Tämä on yleensä asteittainen myrkytys – sairastuneet nielevät alitajuisesti pieniä määriä myrkyllistä raskasmetallia (kuten rautaa, lyijyä, elohopeaa, kuparia) pidemmän ajan kuluessa, mikä kerääntyy elimistöön. Tämä voi tapahtua esimerkiksi saastuneen ruoan (esim. elohopeakontaminoituneen kalan) tai lyijyputkien juomaveden kautta.
Myrkytys: Mistä tunnistaa sen?
Myrkytyksen oireet riippuvat muun muassa myrkyllisen aineen tyypistä ja annoksesta. Lisäksi ihmiset voivat reagoida eri tavalla samaan myrkylliseen aineeseen. Yleisiä myrkytysoireita ovat mm
- Pahoinvointi, oksentelu, ripuli
- vatsakipu
- Päänsärky, huimaus
- Agitaatiotilat, hallusinaatiot, sekavuus
- Kiihtynyt tai hidastunut pulssi
- Kalpeus, ihon punoitus, lämmön tunne
- shokki
- Hengitysongelmat hengityspysähdykseen asti
- Kardiovaskulaarinen vajaatoiminta
Myrkyn vaikutuksesta riippuen voi esiintyä myös muita oireita, kuten kohtauksia, syljeneritystä ja kyynelvuotoa, halvausta ja hikoilua. Jos myrkky joutuu kosketuksiin ihon kanssa, se voi reagoida ihottumana ja rakkuloina – ja kroonisesti tulehduksen kanssa (dermatiitti). Silmäkosketus myrkkyjen kanssa aiheuttaa kipua ja silmien punoitusta. Lisäksi potilas ei näe enää yhtä hyvin tai ollenkaan sairaaseen silmään.
Myrkytys: ensiaputoimenpiteet
Se, mitä sinun tulee tehdä, jos haluat auttaa myrkytettyä, riippuu aina siitä, millä hän on myrkytetty, mitä oireita hänellä on ja kuinka vakava myrkytys on.
Ruoansulatuskanavan kautta tapahtuvassa myrkytystapauksessa (esim. alkoholilla, lääkkeillä, myrkyllisillä tai pilaantuneilla elintarvikkeilla, myrkyllisillä kasveilla, kemikaaleilla) tulee suorittaa seuraavat ensiaputoimenpiteet:
Rauhoita sairastunut henkilö, varsinkin jos se on lapsi, ja pysy rauhallisena itse.
Soita hätäkeskukseen (112). Soita sitten alueesi myrkytystietokeskukseen. Siellä oleva henkilökunta kertoo sinulle, mitä voit tai sinun pitäisi tehdä.
Jos henkilö reagoi herkästi, avaa suunsa ja yritä pyyhkiä pois niellyn aineen jäännökset sormella.
Säilytä kaikki jäännökset, jotka voivat aiheuttaa myrkytyksen (esim. ruokajäämät, sienijäämät, tabletit, kasvinosat). Ota nämä – ja/tai mahdollinen oksennus – mukaasi lääkäriin tai sairaalaan, jotta lääkäri voi määrittää myrkytyksen.
Jos sairastunut henkilö oksentaa itsekseen, voit auttaa häntä tukemalla päätään tai silittämällä selkää rauhoittamaan häntä.
Ensiapu kaasumyrkytykseen
Kaasumyrkytyksen sattuessa on ensin poistettava altistunut henkilö vaara-alueelta (edellyttäen, että et vaaranna itseäsi!) ja tuoda hänet raittiiseen ilmaan. Vaihtoehtoisesti voit tuulettaa huoneen hyvin, jotta kaasut haihtuvat.
Kiinnitä huomiota turvallisuuteen: Jos kaasut vuotavat suljetuissa tiloissa, ne eivät ole vain myrkyllisiä, vaan usein myös helposti syttyviä. Avotuli tai lentävät kipinät voivat sytyttää kaasun.
Vasta kun loukkaantunut on pelastettu vaaratilanteesta, on suositeltavaa jatkaa ensiaputoimenpiteitä eli rauhoittaa potilas, asettaa hänet toipumisasentoon, jos hän on tajuton ja elvyttää tarvittaessa.
Ensiapu kemikaalimyrkytykseen
Jos joku on päässyt kemikaaleja (esim. happoa) silmiinsä tai iholleen, huuhtele aluetta huolellisesti kylmällä, kirkkaalla vedellä vähintään kymmenen minuutin ajan. Jos silmät kärsivät, pidä silmäluomi auki mahdollisimman paljon ja huuhtele aina nenästä ovelaan.
Älä riisu kemikaaliin kostuneita vaatteita sairastuneelta henkilöltä – voit mahdollisesti repiä alla olevan ihon!
Myrkytys: Milloin lääkäriin?
Myrkytys: lääkärin tutkimukset
Oikean hoidon aloittamiseksi lääkärin on selvitettävä myrkytyksen mahdollinen syy ja vaikeusaste.
Tätä varten hän saa ensin tärkeitä taustatietoja haastattelussa (anamneesi): Jos mahdollista, hän kysyy potilaalta, minkä aineiden kanssa hän on ollut kosketuksissa (nieltynä, hengitettynä, koskettamalla jne.). He myös kysyvät, kuinka paljon epäiltyä ateriaa syötiin tai kuinka paljon kemikaalia esimerkiksi nieltiin. On myös tärkeää tietää, milloin tämä tapahtui ja kuinka pian oireet kehittyivät. Jos potilas ei reagoi tai on liian nuori, sinä ensiavunantajana saatat pystyä antamaan nämä tarpeelliset tiedot.
Lääkärille on hyötyä myös, jos olet ensiavunantajana saanut talteen myrkyllisen aterian, lääkkeen, kemikaalin ja/tai potilaan oksennuksen. Näin on helpompi määrittää myrkytyksen tarkka syy.
Fyysinen tarkastus (mukaan lukien verenpainemittaus jne.) antaa lääkärille tietoa potilaan yleiskunnosta. Se voi myös antaa vihjeitä myrkytyksen tyypistä. Esimerkiksi jotkut myrkyt muuttavat hengityksen hajua tyypillisellä tavalla. Ja kaikki pistoskohdat voivat viitata siihen, että potilas on pistänyt huumeita.
- Verianalyysi: Myrkytyksen syy (lääkkeet, hiilimonoksidi jne.) voidaan usein havaita verestä. Lisäksi veriarvot antavat usein viitteitä mahdollisista elinten toimintahäiriöistä (kuten maksan tai munuaisten) myrkytyksen seurauksena.
- Virtsatesti: Tätä testiä voidaan käyttää esimerkiksi huumeiden havaitsemiseen.
- Ulostetutkimus: Lääkäri ottaa ulostenäytteen, jos hän epäilee esimerkiksi salmonellamyrkytys.
- Röntgentutkimus: Joskus myrkytyksen syy voidaan tunnistaa röntgenkuvista, esimerkiksi metallit, kuten lyijy, niellyt lääkepakkaukset (lääkekuriirien tapauksessa), niellyt paristot tai myrkyllisen eläimen hyökkäyksen eläinjäännökset (esim. myrkylliset hampaat).
Myrkytys: hoito lääkärin toimesta
Myrkytys ei aina vaadi lääketieteellistä hoitoa. Jos näin tapahtuu, sairaalahoito voi olla tarpeen tietyissä olosuhteissa. Hoitoon kuuluu potilaan terveydentilan seuranta tai vakauttaminen ja elimistön auttaminen poistamaan nielty myrkky nopeammin (yleensä virtsan kautta) tai deaktivoimaan sen (yleensä maksan kautta).
Kehon toiminnan varmistaminen
Munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä potilaalle voidaan tehdä verenpesu (dialyysi). Erittäin vaikeissa tapauksissa, joissa maksan ja/tai munuaisten toiminta on muuttunut pysyvästi myrkytyksen seurauksena, elinsiirto voi olla tarpeen.
Estä myrkyn imeytyminen ja leviäminen
Lääkäri voi antaa aktiivihiiltä, jos sairastunut henkilö on niellyt myrkkyä. Se sitoo myrkyllisen aineen ruoansulatuskanavassa niin, että se ei enää pääse verenkiertoon. Aktiivihiili ei kuitenkaan ole tehokas kaikkia myrkkyjä vastaan; se on tehoton monia kotitalouksien kemikaaleja tai alkoholia vastaan. Sillä ei myöskään ole vaikutusta myrkkyihin, jotka ovat jo päässeet verenkiertoon.
Jos myrkkyä nieltyy suun kautta, voi myös olla järkevää pumpata sairastuneen henkilön vatsa. Lääkäri tekee tämän, jos myrkky on erittäin vaarallista tai potilaan yleinen terveydentila on huono.
Vastalääkkeen antaminen
Joillekin myrkkyille on olemassa erityisiä vastalääkkeitä (esim. parasetamoli, heroiini, jotkut käärmemyrkyt). Niiden antaminen voi olla hyödyllistä vakavan myrkytyksen yhteydessä. Sairastunut kuitenkin usein paranee itsestään.
Lisätoimenpiteet
Myrkytyksen tyypistä ja laajuudesta riippuen lisätoimenpiteet voivat olla hyödyllisiä. Esimerkiksi jos myrkyllisiä aineita on päässyt sairastuneen henkilön silmiin tai iholle, lääkäri huuhtelee kyseiset kehon osat runsaalla (suolaliuoksella) vedellä.
Myrkytyksen ehkäisy
Erilaiset varotoimenpiteet vähentävät tahattoman myrkytyksen riskiä. Ne ovat erityisen suositeltavia lapsiperheissä:
- Säilytä lääkkeet paikassa, johon lapset eivät pääse käsiksi. Lukittava lääkekaappi sopii parhaiten tähän tarkoitukseen.
- Lukitse lääkkeet pois jokaisen käyttökerran jälkeen, vaikka niitä tarvittaisiin useita kertoja päivässä (sinä tai joku muu kotitaloudessasi).
- Älä koskaan jätä lääkkeitä makaamaan. Etenkin värilliset pillerit ovat hyvin samankaltaisia kuin karamelli, joten pienten lasten on helppo tarttua niihin.
- Pidä kotitalouskemikaalit, kuten puhdistusaineet, astianpesuaine ja pesuaineet aina poissa lasten ulottuvilta, mieluiten lukittavassa kaapissa.
- Älä koskaan siirrä kemikaaleja elintarvikepakkauksiin, esim. mehupulloon. Jos teet niin, merkitse säiliö suureksi ja selkeästi!
- Yleensä merkitse aina kemikaaleja tai muita myrkkyjä sisältävät säiliöt selkeästi ja varmista, että niissä on lapsiturvalliset sulkimet.
- Älä häiritse, jos olet juuri avannut kotitalouskemikaaleja. Sulje pullo tai astia uudelleen, kun kiinnität huomiosi muihin lapsiin, vastaat puheluun tai kun ovikello soi.
- Pidä alkoholijuomat poissa lasten ulottuvilta. Pienetkin alkoholimäärät ovat erittäin vaarallisia pienille lapsille. Alkoholijuomat on parasta pitää lukittuna, jotta vanhemmat lapset eivät houkuttele maistamaan niitä.
- Opeta lapsillesi lääkkeiden, kotikemikaalien, myrkyllisten kasvien, sienten, savukkeiden ja alkoholin vaaroista jo varhaisessa iässä, mutta ikään sopivalla tavalla.
- Keskustele ja arvioi toimenpiteitä myrkytyksen ehkäisemiseksi muissa kotitalouksissa, joissa lapsesi usein viettää aikaa, esim. isovanhempien tai lastenhoitajan kanssa.
