Kivessyöpä: riskitekijät, diagnoosi, hoito

Maksasyöpä: Kuvaus

Maksasyöpä on maksan pahanlaatuinen kasvainsairaus. Tämä elin suorittaa monia tehtäviä kehossa:

Maksa hyödyntää suolistosta imeytyviä ravintoaineita. Se esimerkiksi varastoi ylimääräisen sokerin (glukoosin) glykogeenin muodossa. Tietyt vitamiinit ja rauta varastoituvat myös maksaan, kun elimistö ei niitä tarvitse.
Elin on mukana sokeri-, proteiini- ja rasva-aineenvaihdunnan säätelyssä.
Maksa tuottaa sappia, joka on välttämätöntä rasvan sulattamiseksi suolistossa.
Se tuottaa veren hyytymistekijöitä sekä perusaineita sukupuolihormonien ja kehon omien rasvojen muodostumiseen.
Maksa keskeisenä vieroituselimenä muuttaa ja hajottaa haitallisia aineita, huumeita, alkoholia ja tiettyjä endogeenisiä aineita. Myös vanhojen punasolujen hajoaminen tapahtuu täällä.

Erityyppiset pahanlaatuiset maksakasvaimet

Maksan pahanlaatuisilla kasvaimilla voi olla eri alkuperää. Sen mukaisesti erotetaan primaariset ja sekundaariset maksakasvaimet.

Primaariset maksakasvaimet

Primaarinen maksakasvain on peräisin suoraan maksasta – lääkärit kutsuvat tätä maksasyöväksi. Riippuen siitä, mitkä solut rappeutuvat, seurauksena on erilaisia maksasyövän muotoja. Näitä ovat mm

Maksasolusyöpä (hepatosellulaarinen karsinooma, HCC): Suurimmassa osassa tapauksista primaariset maksakasvaimet ovat hepatosellulaarisia karsinoomaa – eli pahanlaatuista kasvainta, joka syntyy rappeutuneista maksasoluista (hepatosyyteistä).
intrahepaattinen kolangiokarsinooma (iCC): Tämä primaarinen maksakasvain kehittyy elimen sisällä olevista sappitiehyistä ja on yleisempi naisilla kuin miehillä. Muuten, sappitiesyöpä voi kehittyä myös maksan ulkopuolella olevista sappitiehyistä, ja sitä kutsutaan silloin ekstrahepaattiseksi kolangiokarsinoomaksi (eCC).

Toissijaiset maksakasvaimet

Toissijaiset maksakasvaimet ovat maksametastaaseja eli syöpäkasvaimen etäpesäkkeitä (etäpesäkkeitä) toisessa kehon osassa. Tämä alkuperäinen kasvain (primaarinen kasvain) sijaitsee usein keuhkoissa, rinnassa, kohtussa, eturauhasessa tai maha-suolikanavassa. Yksittäiset syöpäsolut primaarisesta kasvaimesta voivat päästä maksaan veren kautta ja asettua sinne. Euroopassa tällaiset maksaetäpesäkkeet ovat yleisempiä kuin maksasyövät.

Alla käsitellään vain maksasyöpää!

Maksasyövän esiintymistiheys

Maksasyöpä on Euroopassa suhteellisen harvinainen: Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan 58,079 29,551 miehellä ja 2020 XNUMX naisella todettiin sairaus vuonna XNUMX. Sairaus esiintyy pääasiassa vanhemmalla iällä.

Maksasyöpä: oireet

Maksasyövän oireista saat tietoa artikkelista Maksasyöpä – oireet.

Maksasyöpä: syyt ja riskitekijät

Maksasyövän tarkkoja syitä ei vielä täysin ymmärretä. On kuitenkin olemassa lukuisia tunnettuja riskitekijöitä, jotka edistävät (primaarisen) maksasyövän kehittymistä. Primaarisen maksasyövän eri tyyppien välillä on eroja. Tässä niistä tärkeimmät:

Hepatosellulaarinen karsinooma – riskitekijät

Maksakirroosi

Yli 80 prosentissa tapauksista hepatosellulaarinen syöpä kehittyy pienentyneen maksan (maksakirroosin) seurauksena. Maksakirroosin ja siten hepatosellulaarisen karsinooman pääasialliset syyt ovat

krooninen maksatulehdus, jonka aiheuttaa hepatiitti C tai hepatiitti B -virus
Krooninen alkoholin kulutus
alkoholiton rasvamaksa (kehittyy pääasiassa vakavan liikalihavuuden ja/tai tyypin 2 diabeteksen seurauksena)

Krooninen hepatiitti B -infektio ja alkoholiton rasvamaksa voivat myös johtaa suoraan – ilman maksakirroosia ”kiertotienä” – maksasyöpää.

Maksalle myrkylliset aineet (hepatotoksiinit)

Myös erilaiset toksiinit voivat laukaista maksasyövän, esimerkiksi aflatoksiinit. Nämä ovat erittäin voimakkaita, syöpää aiheuttavia (karsinogeenisia) myrkkyjä, joita homesieni (Aspergillus flavus) tuottaa. Sieni asuu usein pähkinöissä ja viljoissa, jos ne kasvavat huonoissa olosuhteissa (kuivuus) ja varastoidaan myöhemmin kosteissa olosuhteissa. Homemyrkkyjen aiheuttama maksasyöpä on paljon yleisempi trooppisissa ja subtrooppisissa maissa kuin Euroopassa.

Muita hepatotoksiineja, jotka voivat edistää hepatosellulaarista syöpää, ovat puolimetallinen arseeni ja myrkyllinen kaasuvinyylikloridi (polyvinyylikloridin raaka-aine, PVC).

Raudan varastointisairaus (hemokromatoosi)

Intrahepaattinen kolangiokarsinooma (iCC) – riskitekijät

Maksan sisällä (ja ulkopuolella) sappitiesyöpäriski kasvaa ensisijaisesti kroonisen sappitietulehdusten takia, jolla voi olla useita syitä. Esimerkiksi sappitiesyöpää esiintyy usein potilailla, joilla on primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC). Tämä on krooninen, autoimmuuniperäinen sappitiehyen tulehdus.

Muita mahdollisia kroonisen sappitietulehduksen laukaisevia tekijöitä ja siten sappitiesyövän riskitekijää ovat krooniset infektiot, esimerkiksi lavantautibakteerit, hepatiitti B- tai C-hepatiittivirukset, HIV tai erilaiset loiset (kuten kiinalainen maksaukko).

Maksan hemangiosarkooma – riskitekijät

Toinen verisuonista peräisin olevan syöpäkasvaimen riskitekijä on anaboliset steroidit, joita jotkut urheilijat ja kehonrakentajat käyttävät väärin lihasten rakentamiseen.

Maksasyöpä: tutkimukset ja diagnoosi

Oikea henkilö, johon ottaa yhteyttä, jos epäilet maksasyöpää, on perhelääkärisi tai sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri.

Ihmisille, joilla on tiettyjä maksasyövän riskitekijöitä (kuten maksakirroosi, krooninen hepatiitti B- tai C-infektio), säännöllisistä tutkimuksista voi olla hyötyä maksasyövän varhaisessa havaitsemisessa.

Lääkärihistoria ja fyysinen tarkastus

Aluksi lääkäri kerää sairaushistoriasi (anamneesisi) yksityiskohtaisessa konsultaatiossa. Hän pyytää sinua kuvailemaan oireitasi yksityiskohtaisesti ja tiedustelemaan yleistä terveydentilaasi, elämäntapojasi ja mahdollisia taustalla olevia sairauksia. Mahdollisia kysymyksiä tähän liittyen ovat mm

Onko sinulla krooninen maksatulehdus (hepatiitti) tai maksakirroosi?
Kuinka paljon juot alkoholia päivittäin? Onko elämässäsi ollut aikoja, jolloin joit enemmän?
Vaihteletko seksikumppaneitasi usein? (-> Lisääntynyt hepatiitti B- ja C-riski)

Haastattelua seuraa fyysinen tarkastus: maksasyövän tapauksessa maksa voi olla niin suurentunut, että lääkäri voi tuntea sen oikean kylkikaaren alta. Maksakirroosin – maksasyövän (tarkemmin sanoen maksasolusyövän) tärkeimmän riskitekijän – tapauksessa maksan pinta on tyypillisesti kuoppainen ja epäsäännöllinen. Tämän voi myös tuntea.

Pääsääntöisesti lääkäri koputtaa myös vatsaa sormillaan (lyömäsoittimet). Tämän avulla hän voi määrittää, onko vatsassa vettä (askites). Näin on usein vakavien maksasairauksien, kuten maksasyövän, kohdalla.

Lääkäri voi jo karkeasti arvioida sairaushistorian ja fyysisen tutkimuksen perusteella, onko maksasyöpää olemassa. Lisätutkimukset ovat kuitenkin aina tarpeen luotettavan diagnoosin saamiseksi.

Verikokeet

AFP-arvo on tärkeämpi edistymisen seurannassa kuin maksasyövän diagnosoinnissa.

Myös erilaisia maksaarvoja mitataan verestä maksan toiminnan yleisinä parametreina. Näitä ovat maksaentsyymit (kuten AST/GOT ja ALT/GPT), maksan synteesiparametrit (K-vitamiinista riippuvaiset veren hyytymistekijät, albumiini, koliiniesteraasi) ja arvot, jotka ovat tyypillisesti kohonneet sappipysähdyksen tapauksessa (gamma-GT, AP). , bilirubiini).

Kuvantamismenettelyt

Ultraäänitutkimus (sonografia) antaa alustavan arvion maksan tilasta. Se voi paljastaa elimen rakenteellisia muutoksia ja mahdollisesti kasvaimen. Selkeämpiä kuvia voidaan saada antamalla varjoainetta (kontrastitehostettu ultraääni, CEUS).

Lisäksi käytetään usein magneettikuvausta (MRI) ja/tai tietokonetomografiaa (CT). Ne antavat tarkempia kuvia kuin normaali ultraääni – varsinkin jos potilaalle annetaan varjoainetta tutkimuksen aikana, kuten yleensä.

Erilaisten kuvantamistoimenpiteiden merkitys riippuu tapauksesta. Jos esimerkiksi maksakirroosipotilailla epäillään maksasolusyöpää (hepatosellulaarinen karsinooma), varjoaineella tehtävää MRI-tutkimusta suositellaan diagnostisena kuvantamistoimenpiteenä.

Jos magneettikuvausta ei voida tehdä (esim. potilailla, joilla on sydämentahdistin) tai jos löydökset ovat epäselviä, vaihtoehtoisena diagnostisena toimenpiteenä käytetään tietokonetomografiaa (CT) ja/tai kontrastitehosteultraäänitutkimusta (CEUS).

Biopsia

Joskus maksasyöpä voidaan diagnosoida varmuudella vain, jos kudosnäyte otetaan ja tutkitaan mikroskooppisesti laboratoriossa. Kudosnäyte otetaan pistoksen avulla: lääkäri pistää ohuen onton neulan maksaan vatsaontelon kautta ultraääni- tai TT-ohjauksessa ja ottaa kudoksen pois epäilyttävältä alueelta. Potilaalle annetaan toimenpidettä varten paikallispuudutetta, jotta hän ei tunne kipua.

Maksasyöpä: luokitus leviämisen mukaan

Maksasyövän TNM-luokitus:

Kasvaimen koko (T):

T1: Yksittäinen (yksittäinen) kasvain, joka ei ole vielä vaikuttanut verisuoniin.
T2: Yksittäinen kasvain, johon liittyy verisuonita tai useita (useita) kasvaimia, joiden halkaisija on enintään viisi senttimetriä.
T3: Useita kasvaimia, joiden halkaisija on yli viisi senttimetriä, tai kasvaimet, jotka vaikuttavat porttilaskimon ja maksalaskimon suurempaan haaraan.
T4: Kasvain(t), joissa on tunkeutuminen viereisiin elimiin tai kasvain(t), johon liittyy vatsakalvon perforaatio.

Imusolmukkeet (N):

NX: Imusolmukkeiden osallistumista ei voida arvioida.
N0: Syöpäsolut eivät vaikuta imusolmukkeisiin.
N1: Syöpäsolut vaikuttavat imusolmukkeisiin.

Kaukaiset etäpesäkkeet (M):

MX: Kaukaisia etäpesäkkeitä ei voida arvioida.
M0: Ei kaukaisia etäpesäkkeitä.
M1: Kaukaisia etäpesäkkeitä (esim. keuhkoissa).

UICC-vaiheet:

UICC-vaihe	TNM-luokitus
Vaihe I	T1 N0 M0 asti
Vaihe II	T2 N0 M0 asti
Vaihe III	T4 N0 M0 asti
Vaihe IVa	Mikä tahansa T N1 M0
Vaihe IVb	Joka T, jokainen N ja M1:stä

Maksasyöpä: hoito

Leikkaus tarjoaa mahdollisuuden parantaa maksasyövän potilas poistamalla sairas maksan osa (osittainen resektio) tai koko maksa. Jälkimmäisessä tapauksessa potilas saa korvauksena luovuttajan maksan (maksansiirto).

Useimmissa tapauksissa maksasyöpä on kuitenkin jo liian pitkälle edennyt leikkaukseen diagnoosihetkellä. Leikkauksen tai maksansiirtoon kuluvan ajan sillan sijaan harkitaan paikallisia toimenpiteitä kasvaimen tuhoamiseksi (paikallinen ablaatiohoito).

Jos maksasyöpää ei voida kokonaan eliminoida leikkauksella tai paikallisella ablaatiolla, potilaita voidaan hoitaa transarteriaalisella (kemo- tai radio-) embolisaatiolla ja/tai lääkityksellä. Joskus harkitaan myös erittäin tarkkaa sädehoitoa (korkean tarkkuuden sädehoitoa). Näiden hoitojen tavoitteena on hidastaa kasvaimen kasvua ja pidentää sairastuneiden eloonjäämisaikaa.

Leikkaus / maksansiirto

Jos maksasyöpä on levinnyt niin monille elimen alueille, että osittainen kirurginen resektio ei ole enää mahdollista, koko elin voidaan poistaa ja korvata luovuttajamaksalla. Tällainen maksansiirto on kuitenkin vaihtoehto vain pienelle määrälle potilaita, koska eri ehtojen on täytyttävä. Esimerkiksi kasvaimen tulee rajoittua maksaan, eikä siihen saa vielä muodostua etäpesäkkeitä (maksasyövän etäpesäkkeitä) – esimerkiksi imusolmukkeisiin.

Paikalliset ablatiiviset toimenpiteet

Maksasyövän hoitoon on olemassa erilaisia paikallisia ablatiivisia toimenpiteitä. Tässä niistä tärkeimmät:

Mikroaaltoablaatiossa (MWA) kasvainkudosta kuumennetaan myös paikallisesti ja siten tuhoutuu. Kuitenkin käytetään jopa korkeampia lämpötiloja (jopa 160 astetta) kuin radiotaajuusablaatiossa (RFA).

Toinen maksasyövän paikallisen ablatiivisen hoidon menetelmä on perkutaaninen etanoli- tai etikkahappoinjektio (PEI). Tässä toimenpiteessä lääkäri ruiskuttaa alkoholia (etanolia) tai etikkahappoa vatsan seinämän läpi maksan vahingoittuneelle alueelle. Molemmat aineet aiheuttavat syöpäsolujen kuoleman. Ympäröivä terve kudos on suurelta osin säästynyt. Perkutaaninen etanoli- tai etikkahappoinjektio toistetaan yleensä useissa jaksoissa useiden viikkojen välein.

Asiantuntijat suosittelevat radiotaajuista tai mikroaaltoablaatiota paikallisena ablatiivisena menetelmänä maksasolusyövän (hepatosellulaarisen karsinooman) hoitoon. Perkutaaniset etanoli- tai etikkahappoinjektiot ovat osoittautuneet vähemmän tehokkaiksi kuin esimerkiksi RFA.

Transvaltimoiden (kemo)embolisaatio (TAE/TACE)

Lääkäri siirtää joustavan kanyylin (katetrin) maksavaltimoon röntgenvalvonnan alaisena nivusvaltimoissa. Jokainen maksakasvain saa happea ja ravinteita tämän valtimon yhden tai useamman haaran kautta. Seuraavassa vaiheessa lääkäri ruiskuttaa pieniä muovihiukkasia näihin verisuoniin katetrin kautta ja sulkee ne siten – syöpäsolut, jotka ovat nyt irronneet verenkierrosta, kuolevat.

Tätä hoitomenetelmää kutsutaan transarterialiseksi embolisaatioksi (TAE). Se voidaan yhdistää paikalliseen kemoterapiaan: Tätä tarkoitusta varten lääkäri ruiskuttaa katetrin kautta kasvaimen läheisyyteen myös vaikuttavaa ainetta, joka tappaa syöpäsoluja (kemoterapeuttinen aine). Tätä kutsutaan transvaltimoiden kemoembolisaatioksi (TACE).

Transvaltimoiden radioembolisaatio (TARE)

Myös tässä katetri työnnetään maksavaltimoon nivusen kautta. Lääkäri käyttää sitten tätä katetria tuomaan lukuisia pieniä radioaktiivisia helmiä kasvainta toimittaviin verisuoniin. Tällä on kaksi vaikutusta: Ensinnäkin suonet suljetaan niin, että kasvain katkaistaan verenkierrosta. Toiseksi syöpäsolut altistuvat suurelle paikalliselle säteilyannokselle, joka tappaa ne.

Erittäin tarkka sädehoito

Tarkassa sädehoidossa suuri säteilyannos suunnataan erittäin tarkasti ulkopuolelta tarkasti määritellylle kehon alueelle – kasvaimeen tai etäpesäkkeelle. Toimenpide tunnetaan myös nimellä stereotaktinen sädehoito (SBRT). Sitä harkitaan, kun muut paikalliset hoitomenetelmät maksasyövän hoitoon eivät ole mahdollisia.

Huumeet

Kohdennetut lääkkeet

Sorafenibin lisäksi maksasyövän hoitoon on nyt saatavilla muita entsyymi-inhibiittoreita (multikinaasi- tai tyrosiinikinaasiestäjiä), mukaan lukien regorafenibi ja lenvatinibi.

Tietyille hepatosellulaarista syöpää sairastaville potilaille yhdistelmähoito keinotekoisesti tuotetuilla monoklonaalisilla vasta-aineilla, atetsolitsumabilla ja bevasitsumabilla, on vaihtoehto. Atetsolitsumabi estää syöpäsolujen tuottamaa proteiinia (PD-L1), mikä varmistaa, että kehon oma immuunijärjestelmä ei hyökkää kasvainsoluja vastaan. Estämällä PD-L1:n atetsolitsumabi voi poistaa tämän immuunipuolustuksen "jarrun", jolloin keho voi toimia tehokkaammin pahanlaatuisia soluja vastaan.

Bevasitsumabi estää spesifisesti kasvutekijän VEGF:n. Kasvaimet tuottavat tätä uusien verisuonten muodostumisen stimuloimiseksi – kasvaimen paremman ravinnon varmistamiseksi. Estämällä VEGF:ää bevasitsumabi voi siksi vähentää pahanlaatuisen kasvaimen tarjontaa ja siten kasvua.

Hoitoa kohdennetuilla lääkkeillä harkitaan vain valituille potilasryhmille.

Systeeminen kemoterapia

Lääkärit käyttävät systeemistä kemoterapiaa (= koko kehoon vaikuttavaa kemoterapiaa) monien syöpien hoitoon – eli lääkkeitä, jotka yleensä estävät nopeasti jakautuvien solujen (kuten syöpäsolujen) kasvua.

Tällaista kemoterapiaa ei kuitenkaan käytetä normaalina aikuisille, joilla on maksasolusyöpä, koska sillä ei yleensä ole juurikaan vaikutusta. Sitä voidaan kuitenkin harkita yksittäistapauksissa, esimerkiksi maksasyövän loppuvaiheessa kipua lievittävänä (palliatiivisena) toimenpiteenä. Vaikka se ei voi pysäyttää maksasyövän etenemistä kokonaan, se voi ainakin hidastaa sitä.

Toisin kuin aikuiset, hepatosellulaarista syöpää sairastavat lapset ja nuoret reagoivat hyvin systeemiseen kemoterapiaan lähes puolessa tapauksista. Tästä syystä se on vakiohoito tälle potilasryhmälle.

Maksasyöpä: taudin kulku ja ennuste

Pahanlaatuinen kasvain löydetään kuitenkin usein vasta pitkälle edenneessä vaiheessa. Terapeuttiset vaihtoehdot ovat silloin rajalliset. Kuten useimpien kasvainsairauksien kohdalla, elinajanodote ja toipumismahdollisuudet ovat huonot maksasyövän tapauksessa, jos se diagnosoidaan myöhään. Tähän mennessä syöpäsolut ovat jo levinneet muihin elimiin ja muodostaneet etäpesäkkeitä (maksasyövän metastaaseja). Yleisimmässä maksasyövän muodossa – hepatosellulaarisessa karsinoomassa (maksasolusyöpä) – keskimäärin 15 prosenttia sairastuneista miehistä ja naisista on edelleen elossa viisi vuotta diagnoosin jälkeen (viiden vuoden eloonjäämisaste).

Maksasyöpä: ehkäisy

Jos haluat estää maksasyövän, sinun tulee välttää tunnettuja riskitekijöitä (katso yllä) mahdollisimman pitkälle:

Juo alkoholia vain kohtuullisesti tai kroonisen maksasairauden (kirroosi, krooninen hepatiitti jne.) tapauksessa vältä alkoholia kokonaan. Tämä stimulantti voi aiheuttaa valtavia vaurioita maksalle ja johtaa maksakirroosiin vuosien kuluessa, mikä on merkittävä riskitekijä maksasyövän kehittymiselle.
Älä syö homeista ruokaa (kuten viljaa, maissia, maapähkinöitä tai pistaasipähkinöitä). Nämä tulee heittää pois – pelkkä näkyvästi vahingoittuneiden osien poistaminen ei riitä. Muotti on jo muodostanut pitkiä näkymättömiä lankoja, jotka kulkevat ruoan läpi.
On myös suositeltavaa välttää tupakkaa. Savukkeiden jne. kulutukseen liittyy myös lisääntynyt maksasyövän riski.
Kroonista maksasairautta sairastavien ihmisten tulisi juoda kahvia, koska se voi estää maksan arpeutumisen (fibroosin) etenemisen näillä potilailla ja vähentää maksasyövän (tarkemmin: maksasolusyövän) riskiä. Vaikutus näyttää olevan huomattavin, kun juot kolme tai useampia kupillisia kahvia päivässä.
Lisäksi kroonisten maksasairauksien (kuten kirroosi, hepatiitti B tai C) asianmukainen hoito on tärkeää maksasyövän riskin vähentämiseksi.
Tällä hetkellä ei ole rokotetta C-hepatiittia ehkäisemään. Muut toimenpiteet (esim. huumeiden, kuten ruiskujen jakamatta jättäminen) voivat kuitenkin vähentää hepatiitti C -infektion ja siten maksasyövän riskiä.
Jos mahdollista, potilaita, joilla on insuliinista riippumaton diabetes, tulee hoitaa verensokeria alentavalla lääkkeellä metformiinilla. Se vähentää maksasyövän (tarkemmin sanoen maksasolusyövän) riskiä sairastuneilla.