Neurologinen tutkimus: syyt, menettely

Mikä on neurologinen tutkimus?

Neurologisessa tutkimuksessa lääkärit tarkistavat keskushermoston (CNS: aivot ja selkäydin) sekä ääreishermoston toiminnan. Tällä tavalla monet neurologiset häiriöt voidaan havaita ja paikantaa.

Milloin teet neurologisen tutkimuksen?

Yleisiä syitä neurologiseen tutkimukseen ovat:

  • akuutit keskushermoston verenkiertohäiriöt, esim. aivohalvaus
  • aivoverenvuoto, aivokasvaimet tai paiseet
  • Herneetoitu levy
  • epilepsia
  • keskushermoston krooniset tulehdukselliset sairaudet, esim. multippeliskleroosi
  • aivojen tai aivokalvon akuutit tulehdukset
  • ääreishermojen aineenvaihduntahäiriöt, esim. polyneuropatia diabeteksessa
  • paineeseen liittyvät ääreishermojen toimintahäiriöt
  • Huimaus

Mitä teet neurologisen tutkimuksen aikana?

Neurologinen tutkimus sisältää:

  • lääketieteellinen haastattelu potilaan sairaushistoriasta ja tämänhetkisistä vaivoista (anamneesi)
  • henkinen arvio potilaan tajunnan tasosta
  • pulssien tunnustelu ja verenpaineen mittaus
  • kahdentoista aivohermon tutkimus
  • kehon voiman, herkkyyden, refleksien ja koordinaation tutkimus

Tarkkaile valppautta, herkkyyttä ja motorisia toimintoja

Alussa lääkäri arvioi potilaan vireyttä (valppautta) erilaisilla kysymyksillä – kuten syntymäaika, etunimi tai sijainti. Jos potilas osaa vastata kaikkiin kysymyksiin oikein, hänen tilansa luokitellaan "heräksi ja suuntautuneeksi".

Lisäksi lääkäri tarkistaa koko kehon herkkyyden. Testataan kosketus, kipu, lämpötila, tärinä ja asennon muutokset.

Lisäksi lääkäri tutkii motorisen toiminnan ja jakaa potilaan lihasvoiman eri vahvuusasteisiin. Tällä tavalla voidaan havaita olemassa oleva halvaus tai kouristukset (spastisuus).

Koordinoinnin, asennon ja tasapainon tutkiminen

Neurologinen koordinaatiotutkimus voidaan tehdä ns. sormi-nenätestillä. Tässä testissä potilaan on silmät kiinni ja käsivarret aluksi ojennettuna tuotava ensin oikea ja sitten vasen etusormi nenälleen.

Unterberger-askeltestiä käytetään asennon, askeleen ja tasapainon testaamiseen: Tässä potilaan on otettava 50–60 askelta paikalla silmät kiinni ja käsivarret ojennettuina. Polvet tulee aina nostaa lantion korkeudelle.

Aivohermojen tarkistus

Neurologisessa tutkimuksessa tarkastetaan erikseen aivohermot, jotka ovat peräisin suoraan aivoista:

  • I. Hajuhermo: Varmistus hajutesteillä
  • II. Näköhermo – näkö: Esineet tai kirjaimet on tunnistettava tietyltä etäisyydeltä. Lääkäri tarkastaa pupillin vasteen valaisemalla lamppua silmiin ja arvioimalla pupillien vastetta.
  • III. Silmämotorinen hermo – silmän liike: Tässä potilaan tulee pystyä seuraamaan lääkärin sormea ​​silmillä
  • IV. Trochlear hermo – silmän liike: Potilas katsoo testiä varten sisäänpäin ja alaspäin. Lääkäri tutkii molemmat silmät erikseen.
  • VI. abducens-hermo – silmän liike: Potilas katsoo ulospäin varmistusta varten. Tämä on myös testattu sivulta toiselle -vertailulla.
  • VII. Kasvohermo – ilmeet ja maku: Tässä potilas puhaltaa poskiaan, rypistää kulmiaan ja suutelee suudelmaa. Myös potilaan makuaistia kysytään.
  • VIII. Vestibulokokleaarinen hermo – kuulo ja tasapaino: lääkäri hieroo sormia korvien lähellä tarkistaakseen kuulon. Tasapainotestiä käytetään hermojen toiminnan tarkistamiseen.
  • IX. Glossofaryngeaalinen hermo – nieleminen: Lääkäri tarkastaa kurkun ja nielemiskyvyn
  • X. Nervus vagus – sisäelinten hallinta: lääkäri kysyy sydämenlyönnissä, hengityksen tai ruoansulatuksen poikkeavuuksista
  • XI. Nervus accessorius – osa pään lihaksia: lääkäri painaa hartiat alas, kun potilas vetää niitä ylös. Lisäksi päätä tulee voida kääntää vastusta vastaan.
  • XII. Nervus hypoglossus – kieli: potilas työntää kielen ulos ja liikuttaa sitä joka puolelle

Refleksien tutkiminen

Neurologiseen tutkimukseen kuuluu myös refleksien testaus. Refleksivasaralla lääkäri testaa niin sanottuja lihasrefleksiä, kuten hauislihasjännerefleksiä. Lääkäri asettaa peukalon hauislihaksen jänteeseen ja lyö sitä vasaralla. Jos kyynärvarsi taipuu, hermovauriot ovat lähes mahdottomia.

Ns. ulkoisten refleksien tapauksessa refleksivastetta ei esiinny ärsykkeen havaitsevassa elimessä. Jos esimerkiksi lääkäri silittää reittä, miehen kives nousee.

Lisäksi testataan primitiivisiä refleksejä, joita ei pitäisi laukaista terveillä yksilöillä ja joita esiintyy vain vastasyntyneillä ja imeväisillä. Esimerkiksi Babinski-refleksissä jalan ulkoreunaa harjataan voimakkaasti. Jos hermovaurio on, varpaat leviävät ja isovarvas kohoaa ylöspäin.

Mitkä ovat neurologisen tutkimuksen riskit?

Mitä minun tulee ottaa huomioon neurologisen tutkimuksen jälkeen?

Kun neurologinen tutkimus on valmis, lääkäri keskustelee tuloksista kanssasi. Diagnoosista riippuen tehdään nyt muita teknisiä neurologisia tutkimuksia, kuten magneettikuvaus (MRI), tietokonetomografia (CT) tai elektroneurografia (ENG).