Lyhyt katsaus
- Kuvaus: Syväpsykologinen menetelmä mielenterveyden ongelmien hoitoon, joka perustuu Siegmund Freudin psykologiseen käsitykseen
- Sovellus: Mielen sairaudet, stressaavien kokemusten käsittely, henkisten konfliktien ratkaiseminen, persoonallisuuden edelleen kehittäminen
- Toimenpide: Dialogi terapeutin ja potilaan välillä, analyyttinen pohdiskelu elämänmatkasta
- Riskit: Prosessoidaan myös pitkiä ja työvaltaisia, erittäin tuskallisia kokemuksia, jotka terapeutin on otettava huomioon, vaaditaan paljon henkilökohtaista oma-aloitteisuutta
Mikä on psykoanalyysi?
Psykoanalyysi on psykoterapeuttinen menetelmä mielenterveyden ongelmien ja häiriöiden hoitoon. Sitä käytetään myös oman persoonallisuuden tutkimiseen ja kehittämiseen.
Psykoanalyysiä pidetään alkuperäisenä psykoterapeuttisen hoidon muotona. 19-luvun lopulla tapahtuneen kehittämisen jälkeen sitä on kehitetty edelleen useita kertoja. Nykyään se kuuluu syvyyspsykologisiin menetelmiin muiden terapiamuotojen ohella.
Pitkivät konfliktit lapsuudesta
Psykoanalyysi voidaan jäljittää wieniläiseen neurologiin Sigmund Freudiin. Freud oletti, että henkiset ongelmat johtuvat tiedostamattomista konflikteista, jotka ulottuvat lapsuuteen. Freudin mukaan mielisairausoireet olivat tukahdutetun, tuskallisen muiston ilmaisua.
Tämä sairauden ja hoidon ymmärtäminen on yksi psykoanalyysin olennaisista elementeistä. Toisin kuin käyttäytymisterapia, jonka lähestymistapa perustuu kokemiseen tässä ja nyt, psykoanalyysin painopiste on enemmän konfliktien paljastamisessa.
Psykoanalyysin perusperiaatteet
Psykoanalyyttisten tekniikoiden perusta on aina terapeutin ja potilaan välinen keskustelu. Potilas pohtii elämänpolkuaan ja voi siten tunnistaa tiedostamattomia konflikteja menneisyydestä. Sisäiset konfliktit, joista henkilö ei ole tietoinen, voivat aiheuttaa psyykkistä kärsimystä.
Jos vanhemmat eivät täytä riittävästi lapsen tarpeita – esimerkiksi turvallisuuden vuoksi – lapsi kärsii. Tukahduttamalla tarvetta ja oppimalla selviytymään ilman haluttua turvaa, se voi lievittää kärsimystä.
Tämä tiedostamaton konflikti voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia myöhemmin elämässä, esimerkiksi silloin, kun ihminen ei pysty hyväksymään läheisyyttä ja turvallisuutta edes parisuhteessa. Tarve on edelleen olemassa, mutta hylkäämisen pelko voi olla tiellä. Seurauksena voi olla psyykkisiä oireita, jotka ilmaisevat emotionaalista kipua.
Psykoanalyysi voi tapahtua yksilössä, mutta myös ryhmässä ryhmäanalyysinä.
Psykoanalyysi on kehittynyt jatkuvasti Freudin jälkeen. Uusien konseptien lisäksi on syntynyt erityisiä kliinisiä kuvia koskevia hoitokonsepteja, jotka ylittävät Freudin ideat.
Sigmund Freud ja psykoanalyysi
Psykoanalyysin ymmärtäminen paremmin edellyttää Freudin teorioiden tuntemista. Ne muodostavat tärkeän perustan psykoanalyysille. Tässä on valikoima merkittäviä teorioita.
Psyyken rakenteellinen malli: id, ego ja superego.
Freud rakensi psyyken kolmeen osaan.
Id
Freud viittasi tiedostamattomaan osaan, joka sisältää tarpeet ja halut, nimellä "id". Tunnus on olemassa syntymästä lähtien ja vaatii välitöntä tyydytystä. Nälkäinen lapsi alkaa heti itkeä, jos nälkää ei tyydytetä. Osa persoonasta määräytyy "tunnuksen" avulla. Id toimii iloperiaatteen mukaan eikä ole kiinnostunut sosiaalisista normeista.
Superego
"Superego" edustaa id:n vastinetta. Moraalisena auktoriteettina superego edustaa yhteiskunnan arvoja. Usein kyse on myös käskyistä tai kielloista, jotka henkilö on perinyt vanhemmiltaan. Superegon normit ovat osittain tietoisia ja osittain tiedostamattomia.
Id:n ja superegon välissä on "minä" välittäjänä. Ego muodostuu lapsuudessa. Se sisältää tietoisuuden itsestään ja todellisuudesta. Ego on välittäjänä id:n libidinaalisten impulssien ja superminän moraalisten vaatimusten välillä.
Freud oletti, että henkiset ongelmat johtuivat varhaisista konflikteista näiden psyyken eri osien välillä. Hänen tavoitteenaan oli, että potilas perehtyisi eri osiin ja voisi siten ottaa vastuuta omasta elämästään.
Topografinen malli
Freud teki eron tiedostamattoman, esitietoisen ja tietoisen välillä.
- Tajuton sisältää usein epämiellyttäviä muistoja tai jopa haluja, joita henkilö ei halua sallia itselleen.
- Esitietoisuus ovat muistoja, jotka henkilö voi tulla tietoiseksi, jos hän kiinnittää niihin huomiota.
- Tietoiset ovat ajatuksia, jotka henkilö on tällä hetkellä tietoinen ja käsittelee.
Psykoanalyyttisessä terapiassa näillä tietoisuuden jaoilla on merkittävä rooli. Uhkavissa tai tuskallisissa tilanteissa selviytymisen kannalta voi olla elintärkeää olla tuntematta tunteita tai ajatuksia tietoisesti. Tärkeä puolustusmekanismi on tukahduttaminen. Epämiellyttäviä tunteita tai haluja voidaan tukahduttaa suojellaksemme meitä.
Psykoanalyysi persoonallisuuden kehittämiseen
Psykoterapian ohjeiden mukaan klassista psykoanalyysiä ei pidetä terapian muotona, vaan persoonallisuuden jatkokoulutuksena. Tämä johtuu siitä, että psykoanalyysillä ei ole selkeitä hoitotavoitteita. Analyytikko ja potilas tutkivat potilaan elämänhistoriaa. Istunnoissa työstetään paljastuvia teemoja.
Psykoanalyysin jatkokehitys
Psykoanalyysistä on sittemmin kehittynyt erilaisia menetelmiä, mukaan lukien analyyttinen psykoterapia ja syvyyspsykologiaan perustuva psykoterapia.
Milloin psykoanalyysiä tehdään?
Psykoanalyysi voi auttaa ihmisiä tunnistamaan ja ymmärtämään tiedostamattomia motiivejaan ja käyttäytymismallejaan. Kun nykyiset elämäntilanteet aiheuttavat kärsimystä ja psyykkisiä oireita, kulissien taakse katsominen voi olla hyödyllistä.
Potilaan motivaatio ja halukkuus ovat tärkeitä psykoterapian onnistumisen kannalta. Psykoterapeutti ei anna neuvoja tai konkreettisia ohjeita. Potilas haastetaan pohtimaan itseään.
Mitä ihminen tekee psykoanalyysin aikana?
Psykoanalyysin klassisessa ympäristössä potilas makaa sohvalla ja terapeutti istuu sohvan takana niin, että potilas ei näe häntä. Tämä sijoittelu osoittaa, että terapeutti ottaa melko pidättyneen roolin, jonka tarkoituksena on auttaa potilasta puhumaan esteettä. Terapeutin ilmeet eivät vaikuta potilaaseen, ja hänen tulee keskittyä sisäisiin prosesseihinsa ilman häiriötekijöitä.
Nykyaikaisessa psykoanalyysissä terapeutti ottaa aktiivisemman roolin. Potilaan ja terapeutin välinen suhde on tärkeä psykoanalyysin työkalu. Kontaktissa terapeutti voi tunnistaa potilaan suhdemalleja. Näin myös psykoanalyyttisissa toimenpiteissä luodaan suhde tässä ja nyt sekä ajankohtaisiin ongelmiin.
Vapaa yhdistys
Psykoanalyysin keskeinen tekniikka on vapaa assosiaatio. Terapeutti pyytää potilasta sanomaan kaiken, mitä hänen mielessään pyörii. Sitten terapeutti ehdottaa, mitä tiedostamatonta sisältöä assosiaatioiden takana on. Tunnettu psykoanalyysitesti, joka on suunniteltu stimuloimaan assosiaatiota, on niin kutsuttu Rorschach-testi. Terapeutti näyttää potilaalle mustepilkkukuvioita. Sen mukaan, mitä potilas tunnistaa kuviosta, terapeutti antaa lausuntoja potilaan persoonasta.
Siirtää
Jos tämä toive ei toteutunut, hän yrittää saada tämän kiintymyksen muilta, tapauksessa terapeutilta. Terapeutin tulee tunnistaa tämä siirtyminen ja välittää se potilaalle. Tämä on myös tapa paljastaa tiedostamattomat konfliktit.
Psykoanalyysi on vahvasti kiinnostunut yksittäisestä henkilöstä. Analyytikko on mukana prosessissa myös yksilönä. Hän ei kuitenkaan saa menettää objektiivista näkemystä ja hänen on kyettävä käsittelemään potilaan usein monimutkaisia tunteita, joita syntyy.
Sillä terapeutilla on myös tiedostamattomia osia sisällään. Siksi voi käydä niin, että terapeutissa kehittyy terapiaprosessin aikana esimerkiksi inhoa tai kiintymystä potilaaseen. Psykoanalyysissä tätä ilmiötä kutsutaan vastasiirroksi. Terapeutin hyvä itsereflektio on välttämätön tällaisten prosessien tunnistamiseksi. Tästä syystä ennen kuin hän saa harjoittaa ammattiaan, terapeutin on itse suoritettava psykoanalyysi.
Kestopsykoanalyysi
Mitkä ovat psykoanalyysin riskit?
Psykoanalyysi eroaa muista psykoterapioista ensisijaisesti siinä, että se kestää kauan. Henkilöt, joiden on vaikea osallistua pidemmän aikavälin prosessiin, voivat turhautua ja keskeyttää psykoterapian aikaisin. Tämä terapiamuoto vaatii myös tiettyä halukkuutta tarkastella omaa elämänhistoriaansa ja pohtia. Pikaratkaisut ja neuvot eivät ole osa psykoanalyysiä, mutta ne mahdollistavat syvemmän ymmärryksen itsestä.
Psykoanalyysi: Kritiikki
Klassinen psykoanalyysi perustuu Freudin teorioihin. Näitä teorioita kyseenalaistetaan toisinaan voimakkaasti nykyään. Freudin teorioita on arvosteltu ensisijaisesti siksi, että niitä ei voida tieteellisesti testata. Esimerkiksi väitettä, että on olemassa id, ego ja superego, ei voida todistaa eikä kumota.
Toiseksi Freudin ideoihin vaikutti ajan henki. Hänen aikanaan seksuaalisuus oli vahvasti tabu. Ajoteoriallaan hän mursi tämän tabunsa ja arvosti seksuaalisuutta ratkaisevana voimana elämässä. Freudin teoriaa kritisoidaan erityisesti seksuaalisten tarpeiden vahvasta painotuksesta, joka Freudin mukaan vaikuttaa toimintaan jo lapsuudessa.
Freudin mukaista klassista psykoanalyysiä ei kuitenkaan nykyään juuri tehdä. Psykoanalyysi on kehittynyt ja mukauttanut menetelmiään ja tekniikoitaan. Sen jälkeen kun psykoanalyysiä on kritisoitu pitkään, tutkimukset osoittavat nyt, että tällä terapiamuodolla saavutetaan hyviä tuloksia pitkällä aikavälillä.
Mitä minun tulee pitää mielessä psykoanalyysin jälkeen?
Psykoanalyysiistunnot ovat usein potilaalle erittäin emotionaalisesti vaativia. Esimerkiksi tuskalliset muistot menneisyydestä voivat ilmaantua. Siksi ei kannata heti sen jälkeen heittäytyä arjen stressiin, vaan varata aikaa käsittelyyn.
Jos psykoanalyysin loppua kohti ilmaantuu huolia, niistä tulee ilmoittaa terapeutille. Koska analyyttiset terapiat jatkuvat pitkään, monet potilaat tuntevat jäävänsä yksin psykoanalyysin lopussa ja kaipaavat terapeuttiaan.
Hyvin usein myös uusiutumisen pelko. Näistä huolista ja epäluuloista on keskusteltava ajoissa. Voi olla suositeltavaa luopua asteittain psykoanalyysistä ja pitää istunnot yhä pidemmillä väliajoilla.
