Puremahaavat: Ensiapu puremavammoihin

Lyhyt katsaus

  • Mitä tehdä puremahaavoissa? Ensiapu: Puhdista, desinfioi, peitä steriilisti, tarvittaessa painesidos runsaan verenvuodon sattuessa, immobilisoi loukkaantunut ruumiinosa käärmeen pureman sattuessa. Vie sairastunut lääkäriin tai soita ambulanssiin.
  • Puremahaavan riskit: Haavainfektio, kudosvaurio (esim. lihaksissa, hermoissa, jänteissä, verisuonissa tai luissa); myrkytysoireet (jos myrkylliset eläimet purevat).
  • Milloin lääkäriin? Periaatteessa jokainen puremahaava tulee tutkia lääkärin toimesta ja hoitaa tarvittaessa.

Huomio.

  • Jopa kevyet ja vaarattoman näköiset puremahaavat voivat saada tartunnan.
  • Pahimmassa tapauksessa kehittyy hengenvaarallinen verenmyrkytys, jäykkäkouristus tai raivotauti!
  • Haava voi saada tartunnan jopa päiviä pureman jälkeen. Tarkkaile siksi puremahaavoja tulehduksen merkkien varalta (turvotus, punoitus, hypertermia jne.).

Puremahaava: Mitä tehdä?

  1. Pinnallisia ihovaurioita, naarmuja, mahdollisesti mustelmia.
  2. Syvemmät ihohaavat lihasihoon (faskiaan), lihaksiin tai rustorakenteisiin asti
  3. Haava, johon liittyy kudoskuolema (nekroosi) tai suuri kudosvaurio (ainevika)

Maallikoiden on kuitenkin lähes mahdotonta arvioida oikein puremavamman vakavuutta. Siksi kaikkia puremahaavoja tulee pitää hätätapauksissa, ja lääkärin tulee hoitaa ne. Ensin on kuitenkin annettava ensiapu puremavammoihin:

  • Puremahaavoissa, jotka eivät vuoda paljon verta (kuten koiran tai kissan haavat), puhdista haava vedellä.
  • Desinfioi sitten haava (jos haavoille sopivaa desinfiointiainetta on saatavilla) ja peitä se steriilisti.
  • Voimakkaasti verta vuotaviin puremahaavoihin kannattaa kiinnittää paineside.
  • Vie potilas nopeasti lääkäriin tai soita ambulanssiin.

Puremavammojen tyypit

Riippuen siitä, minkä eläimen puremat puremavammat ovat yleensä tyypillisiä. Riippuu myös ”tekijästä”, kuinka suuri on esimerkiksi haavainfektion riski.

Ihmisen purema

Jos ihminen puree, jäljelle jää yleensä rengasmainen jäljennös, jossa on mustelmia ja pistemäisiä ihon naarmuja. On olemassa huomattava tartuntariski! Ihmisen purema voi välittää AIDSin (HIV) tai hepatiittiviruksen (B tai C).

Kissan purema

Kissan puremat ovat myös erittäin tarttuvia. Ne voivat esimerkiksi aiheuttaa verenmyrkytyksen (sepsiksen) tai levittää raivotautia. Kissan purema jättää tyypillisesti syviä, pistäviä haavoja, mutta niistä ei juuri vuoda verta. Kudosvauriot voivat ulottua luuhun asti. Kun kissan puremat kädessä, sormen jänteet ja nivelet kärsivät usein.

Koiran purema

Koirat purevat ihmistä yleensä käsiin ja käsivarsiin ja pienillä lapsilla myös kasvoihin. Nämä ovat usein haavoja tai mustelmia, joissa on repaleiset reunat. Koska eläimillä on terävät hampaat ja voimakkaat leuat, syvemmät vammat lihaksissa, jänteissä, verisuonissa, hermoissa ja/tai luissa eivät ole harvinaisia. Mahdollisia haavainfektioita koiran pureman jälkeen ovat verenmyrkytys ja raivotauti.

Lue lisää tästä aiheesta artikkelista Koiran purema.

Jyrsijän purema

Jyrsijät, kuten rotat, hiiret, marsut, oravat tai kanit, aiheuttavat yleensä vain pinnallisia puremahaavoja. Haavatulehdus on täällä harvinainen (esim. raivotauti, tularemia = kanin rutto, rotan puremakuume).

Hevosen purema

Eläinten litteistä hampaista johtuen mustelmavammat (jotka tunnistetaan mm. mustelmasta) ovat täällä tyypillisiä.

Käärmeen purenta

Lue lisää aiheesta artikkelista Käärmeen purema.

Puremahaava: riskit

Puremahaavan suurin vaara on suuri infektioriski. Lisäksi hyökkääjä on saattanut aiheuttaa uhrille vakavia kudosvaurioita. Myrkyllisen käärmeen puremana on myös myrkytysriski.

Puremahaava: Infektio

Kissan ja ihmisen puremissa tartuntaprosentti on noin 50 prosenttia ja koiran puremien tapauksessa hieman pienempi. Tällaiset haavatulehdukset ovat peräisin eläinten ja ihmisten syljen sisältämistä monista bakteereista, jotka voivat päästä haavaan pureessaan.

Infektioriski puremahaavoissa on myös suuri, koska vammat usein aliarvioidaan, eikä niitä sitten hoideta ammattimaisesti. Riski on erityisen suuri erittäin syvissä ja saastuneissa haavoissa ja kun kudos on vakavasti tuhoutunut.

Kudosvaurio

Kevyet puremahaavat vahingoittavat usein vain ihon pintakerrosta (epidermista). Sitä vastoin syvemmät puremat voivat aiheuttaa huomattavasti vakavampia vahinkoja. Esimerkiksi iho voi irrota alla olevasta kudoksesta (dermabrasio/dekolmentti). Myös hermot, verisuonet, jänteet, lihakset ja/tai luut vaurioituvat usein – joskus vastaavilla seurauksilla.

Esimerkiksi hermovaurion tapauksessa potilas ei välttämättä enää pysty havaitsemaan lämpötilaärsykkeitä ja kosketusta myöskään vahingoittuneella kehon alueella (herkkyyshäiriöt). Myös liikkumisrajoitukset ovat mahdollisia. Verisuonivauriot voivat aiheuttaa verenvuotoa kudokseen. Pahimmassa tapauksessa jokin ruumiinosa repeytyy kokonaan irti puremasta, esimerkiksi käsi tai korva.

Myrkytys käärmeen puremalla

Puremavammat: Milloin lääkäriin?

Puremahaavan kanssa kannattaa aina mennä lääkäriin. Ensinnäkin siksi, että vain hän voi arvioida oikein vamman laajuuden. Toiseksi, koska puremahaavat voivat johtaa haavainfektioon. Tarvittaessa tai suotavaa lääkäri voi antaa potilaalle heti rokotuksen tetanusta tai raivotautia vastaan.

Puremahaavat: Lääkärin tarkastukset

Keskustelussa potilaan tai mukana olevien henkilöiden kanssa lääkäri yrittää ensin saada kuvan vamman kulusta ja itse puremahaavasta (anamneesi). Hän kysyy esimerkiksi, onko eläin käyttäytynyt silmiinpistävästi (raivotautiepäilty) ja – lemmikkieläinten osalta – onko se rokotettu raivotautia vastaan. Lääkärille tulee myös kertoa potilaan tunnetuista immuunivajauksista (esim. diabetes tai kortisonihoito) sekä lääkkeiden (kuten verenohennuslääkkeiden) saannista.

Jos epäillään, että puremahaava liittyy luuvammoihin, selkeyttä tuovat kuvantamistekniikat (esim. röntgen).

Puremahaavat: Hoito lääkärin toimesta

Lääkäri puhdistaa ja huuhtelee kevyet puremat haavat perusteellisesti (jälleen). Sitten hän sulkee ne kipsillä, niiteillä tai ompeleella (ensisijainen haavanhoito).

Syvät ja tulehtuneet haavat sen sijaan pidetään yleensä auki jonkin aikaa ja puhdistetaan useita kertoja ennen sulkemista (toissijainen haavahoito). Tämä tehdään tartunnan estämiseksi tai olemassa olevan infektion poistamiseksi ensin.

Tarvittaessa lääkäri poistaa vaurioituneen, kuolleen tai infektoituneen kudoksen haava-alueelta ennen haavan sulkemista (debridement).

Käärmeen pureman sattuessa potilaat hoidetaan usein sairaalahoidossa. Loukkaantunut ruumiinosa on liikkumaton.

Puremahaavojen ehkäisy

Puremavammat sattuvat usein. Enimmäkseen purevat koirat, harvemmin kissat, hevoset, jyrsijät tai muut ihmiset. Mitä tulee eläinhyökkääjiin, on muutamia asioita, joita voit tehdä puremahaavojen estämiseksi:

  • Käyttäydy rauhallisesti ja puolustavasti koiria, kissoja ja muita eläimiä kohtaan, ei uhkaavasti tai aggressiivisesti. Tämä pätee myös silloin, kun ollaan tekemisissä muuten rauhallisten lemmikkien kanssa.
  • Opi tulkitsemaan oikein eläinten varoitussignaaleja.
  • Älä koske eläintä, jos se ruokkii tai sillä on poikasia.
  • Älä koskaan lähesty eläintä hiljaa ja/tai takaapäin. Se voi pelästyä ja purra.
  • Vältä nopeita liikkeitä ja kovaa ääntä eläimen lähellä.
  • Käytä tukevia kenkiä ja pitkiä housuja kävellessäsi alueella, jossa on käärmeitä. Käytä myös kävelykeppiä – tärinät sen osuessa maahan varoittavat eläintä, joten se yleensä siirtyy pois.

Jos otat nämä toimenpiteet vakavasti, voit vähentää eläinten puremien riskiä.