Kaikki tärkeät aineenvaihduntaprosessit - entsymaattiset reaktiot, kuljetusmekanismit, membraanipotentiaalin muutokset jne. - kehossamme riippuvat optimaalisesta pH-arvosta, joka on välillä 7.38 - 7.42. Sen varmistamiseksi, että pH on pysyvästi tällä alueella, kehossamme on erityinen säätelymekanismi, happo-emäs tasapaino. Tavoitteena on homeostaasi - tasapaino välillä hapot ja emäkset - jotta kaikki kehon prosessit voivat toimia optimaalisesti. Happo-emäs ei ole harvinaista tasapaino häiriintyä, mikä vaikuttaa kielteisesti kaikkiin kehon aineenvaihduntaan. Hapot niitä tuotetaan päivittäin kehon eri aineenvaihduntareiteillä, ja ne on eritettävä keuhkojen eli hengityselinten ja munuaisten kautta, eli aineenvaihdunta, jotta tasapaino säilyy. hapot ja emäkset.
PH: n pH veri tarjoaa tietoa happo-emästasapainon nykytilasta. Jos pH on alle 7.37, läsnä on liian monta happoa - tätä kutsutaan asidoosi. Jos pH nousee yli 7.43, emäkset hallitsevat, johon viitataan nimellä alkaloosi.
Happo-emästasapainon häiriöt voidaan jakaa viiteen ryhmään
- Metabolinen alkaloosi
- Aineenvaidunnallinen liiallinen happamuus
- Piilevä metabolinen asidoosi *
- Hengitysteiden alkaloosi
- Hengitysteiden asidoosi
* Erityinen lomake on piilevä metabolinen asidoosi: tässä pH-arvon homeostaasi - tasapaino - säilyy edelleen kapeissa rajoissa 7.38 ja 7.42.
Elimessä on jossain määrin kompensointimekanismeja. Hengitys (hengittäminenliittyvät) häiriöt kompensoidaan metabolisesti eli metabolisilla prosesseilla; aineenvaihdunnan häiriöt, eli aineenvaihdunnan häiriöt, kompensoidaan hengityssuojaimilla, toisin sanoen hengittämällä. Happo-emäshäiriön taustalla olevan taudin tunnistaminen ja hoitaminen on kuitenkin aina tärkeää, koska tämä on ainoa tapa vakauttaa happo-emästasapaino pitkällä aikavälillä.
Vakaa tasapaino happojen ja emästen välillä takaa, että kaikki tärkeät prosessit kehossa voivat toimia optimaalisesti.
