Lyhyt katsaus
- Määritelmä: kudoksen juuttuminen ahtautuneeseen niveltilaan; pysyvä liikkumisrajoitus
- Muodot: Primaarinen törmäysoireyhtymä, joka perustuu luun rakenteen muutokseen; toisen sairauden tai vamman aiheuttama toissijainen impingement-oireyhtymä
- Diagnoosi: sairaushistoria, fyysinen tutkimus, kuvantamistoimenpiteet (röntgen, MRI, ultraääni)
- Hoito: Haitan tyypistä ja vakavuudesta riippuen konservatiivinen hoito (fysioterapia, kipulääkitys) tai leikkaus
- Oireet: Kipu vaurioituneessa nivelessä; pitkällä aikavälillä liikkuvuus on usein rajoitettua; nivel ja ympäröivä kudos ovat osittain vaurioituneet
- Syyt ja riskitekijät: Luumuutokset tai vammat nivelessä; äärimmäinen stressi edistää usein myös taudin kehittymistä
- Sairauden kulku ja ennuste: Riippuu taudin tyypistä ja hoidon tyypistä; vakavampi nivelvaurio mahdollinen
Mikä on impingement-oireyhtymä?
Impingement-oireyhtymä ilmenee pääasiassa olkanivelessä. Se vaikuttaa noin kymmeneen prosenttiin väestöstä, noin 50-vuotiaista miehistä ja naisista suunnilleen yhtä usein. Impingement-oireyhtymä esiintyy usein myös lonkkanivelessä. Harvemmin potilaat kärsivät nilkkanivelen impingement-oireyhtymästä.
Voit lukea lisää tästä aiheesta artikkeleistamme Impingement – olkapää ja Impingement – lonkka.
Impingement-oireyhtymän muodot
Olkapään törmäysoireyhtymä voidaan jakaa kahteen muotoon riippuen siitä, mitkä rakenteet puristuvat:
Primaarinen ulostulon impingement-oireyhtymä johtuu luurakenteiden muutoksesta, kuten luun kannakkeesta tai liian kallistuneesta luun katosta.
Toissijainen non-outlet impingement -oireyhtymä on seurausta toisesta tilasta tai vammasta, joka vähentää niveltilaa. Näitä ovat esimerkiksi bursatulehdus (bursiitti) ja jänteiden tai lihasten vauriot.
Oikea henkilö, johon ottaa yhteyttä, jos epäilet impingement-oireyhtymää, on ortopedian ja traumakirurgian asiantuntija. Yksityiskohtainen kuvaus oireistasi antaa jo nyt lääkärille arvokasta tietoa nykyisestä terveydentilastasi. Lääkäri kysyy sinulta esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Muistatko vakavan rasituksen tai vamman kivun alkaessa?
- Onko kipu tylsää ja säteileekö nivelestä?
- Lisääntyykö kipu yöllä tai kun makaat sairastuneella puolella?
- Onko sinulla rajoitettu liikerata sairastuneessa nivelessä?
Vaurioituneen nivelen röntgenkuvaus, ultraäänitutkimus (sonografia) ja magneettikuvaus (MRI) tukevat luotettavaa diagnoosia.
Röntgentutkimus
Röntgentutkimus on ensisijainen impingement-oireyhtymän diagnostinen väline. Jos hoitavalla ortopedillasi ei ole omaa röntgenlaitetta, hän ohjaa sinut radiologian vastaanotolle ja keskustelee löydöksistä kanssasi. Tyypilliset luurakenteen muutokset voidaan havaita röntgenkuvassa.
Ultraääni (sonografia)
Magneettiresonanssikuvaus (MRI)
Magneettiresonanssikuvaus (MRI) on paljon parempi kuin ultraäänitutkimukset, koska se mahdollistaa paljon tarkemmat kuvat pehmytkudoksesta (lihakset, jänteet, bursa). Rustot ja luun pullistumat on myös kuvattu erittäin tarkasti. Siksi magneettikuvaus otetaan aina ennen suunniteltua nivelen rekonstruktioleikkausta luotettavan diagnoosin tekemiseksi.
Lisäksi pehmytkudosten hyvä yleiskuva mahdollistaa leikkauksen tarkemman suunnittelun.
Vaatiiko törmäys leikkausta?
Konservatiivinen hoito
Alkuvaiheessa painopiste on ns. konservatiivisessa terapiassa. Mikäli mahdollista, vaurioitunutta niveltä säästetään ja kipua lisääviä stressitekijöitä (urheilu, fyysisesti raskas työ) vältetään pitkälti.
Tulehduskipulääkkeet (ibuprofeeni tai asetyylisalisyylihappo) lievittävät yleensä kipua, mutta eivät vaikuta laukaisevaan syytä.
Fysioterapia auttaa yleensä myös hyvin vähentämään kipua. Joissakin tapauksissa nämä toimenpiteet (erityisesti olkapään kosketuksessa) ovat riittäviä, jotta potilaat voivat elää enimmäkseen oireetonta elämää ilman leikkausta.
Syyhoito
Impingement-oireyhtymä - Artroskopia
Artroskopia on minimaalisesti invasiivinen kirurginen menetelmä, jossa kamera, jossa on integroitu valonlähde ja erikoiskirurgiset instrumentit, työnnetään niveleen kahden tai kolmen pienen ihon viillon kautta. Tämän kirurgisen menetelmän avulla lääkäri voi tutkia nivelen vaurioita ja saada yleiskuvan koko nivelestä.
Tätä seuraa usein suoraan kirurginen hoito, jonka aikana nivelen liikkumisvapautta rajoittavat luulliset kohoumat hiotaan pois. Jos rustovaurio on jo olemassa, lääkäri yleensä poistaa myös tämän.
Impingement-oireyhtymän pitkälle edenneissä vaiheissa jänteet ovat joskus jo repeytyneet: ne voidaan ommella ja rekonstruoida artroskopian aikana. Ihon viillot ommellaan kiinni muutamalla ompeleella ja jättävät paljon huomaamattomampia arpia kuin avoin leikkaus.
Impingement-oireyhtymää ei välttämättä voida "kouluttaa pois". Iskun vakavuudesta ja tyypistä riippuen on kuitenkin mahdollista estää nivelen lisävaurioita ja vähentää kipua. Pyydä fysioterapeuttia näyttämään sinulle harjoituksia lihasten vahvistamiseksi. Niiden lihasten vahvistaminen, joita tarvitaan nivelen pyörittämiseen ulospäin (ulkopuoliset rotaattorit), tulisi ehdottomasti kohdistua lonkan törmäykseen.
Ulkorotaattorit lisäävät tehokkaasti liitostilaa. Myös asiaankuuluvien lihasten venyttely on tärkeää. Lisäksi leikkauksen jälkeen tulee ehdottomasti tehdä lihaksia kasvattavia harjoituksia lihasatrofian ehkäisemiseksi.
Mitkä ovat impingement-oireyhtymän oireet?
Oireet olkanivelessä
Kun olkanivelessä esiintyy impingement-oireyhtymää, potilaat ilmoittavat alkuvaiheessa alkavasta akuutista kivusta, joka on erillistä levossa ja voimistuu rasituksessa (etenkin pään yläpuolella tapahtuvissa toimissa). Potilaat määrittelevät usein laukaisevan tilanteen (rasitus, kylmälle altistuminen, loukkaantuminen). Kipua kuvataan syvällä nivelessä, ja se voimistuu usein yöllä, jolloin makaaminen sairastuneella puolella on lähes mahdotonta.
Oireet lonkkanivelessä
Impingement-oireyhtymä osoittaa usein erittäin salakavala oireiden alkamista lonkkanivelessä. Aluksi lonkkanivelen kipua esiintyy vain satunnaisesti, ja potilas kuvailee sitä usein nivuskivuksi. Kipu kuitenkin voimistuu fyysisen toiminnan aikana ja säteilee sitten usein reiteen. Useimmissa tapauksissa ne voimistuvat, kun 90 astetta taivutettu jalka käännetään sisäänpäin (sisäkierto 90 asteen taivutuksella).
Syyt ja riskitekijät
Impingement-oireyhtymällä on useita syitä. Nämä jakautuvat luisiin rakenteellisiin muutoksiin sekä pehmytkudosvaurioihin (lihakset, jänteet, bursa). Impingement-oireyhtymän riski kasvaa iän myötä, vaikka lonkan impingement -oireyhtymää esiintyy joskus myös nuorilla urheilijoilla liikkuvien nivelten lisääntyneen rasituksen vuoksi.
Olkapään törmäysoireyhtymä: syyt
Olkapään impingement-oireyhtymässä nivelvälin kaventuminen johtuu joko luuston muutoksista akromionissa tai ympäröivien pehmytkudosten vaurioista.
Ns. outlet impingement olkapääoireyhtymä johtuu subakromiaalisen tilan kaventumisesta olkapään luisten muutosten, kuten nivelten kulumisen (nivelrikko) vuoksi.
Non-outlet impingement olkapääoireyhtymä sen sijaan johtuu ympäröivien pehmytkudosten vaurioista. Bursa-tulehdus (bursitis subacromialis) aiheuttaa usein turvotusta ja siten kaventaa niveltilaa.
Lonkan törmäysoireyhtymä: syyt.
Useimmissa tapauksissa lonkan impingement-oireyhtymä johtuu asetabulumin epämuodostuksesta. Lasipesäke on osa lantion luuta ja se on kupin muotoinen kolo, joka yhdessä reisiluun pään kanssa muodostaa lonkkanivelen.
Kun luun kannuja muodostuu lonkkakaton reunaan tai reisiluun päähän (pureman epämuodostuma), seurauksena on usein tuskallinen liikkeen rajoitus, erityisesti käännettäessä sisäänpäin (sisäkierto) ja taivutettaessa (taivuttaessa) lonkkaniveltä. Luustomuutoksia esiintyy esimerkiksi lisääntyneen fyysisen rasituksen seurauksena, minkä vuoksi nuoret urheilijat kärsivät useammin lonkan impingement -oireyhtymästä.
Sairauden kulku ja ennuste
Impingement-oireyhtymä johtaa useammin tulehdukseen ja kulumisen merkkejä, jos kireys on kova. Lisäksi hermojen ja jänteiden jatkuva puristuminen lisää repeämien ja kudoskuoleman (nekroosin) riskiä.
Sekä liian pitkä immobilisointi että leikkaus sisältävät nivelten jäykkyyden riskin. Jopa impingement-oireyhtymän onnistuneen leikkauksen jälkeen potilaiden tulee suorittaa fysioterapiaharjoituksia sen jälkeen.
Impingementtioireyhtymää ei voida täysin estää, mutta yleiskunto ja säännöllinen liikunta ovat suositeltavia tasapainottamaan nivelten kuormitusta ja pitämään ne liikkuvina.
On myös järkevää säätää pöytätyöasemaa paremman asennon mahdollistamiseksi.
