Mitä on puheterapia?
Puheterapia – jota kutsutaan myös keskustelupsykoterapiaksi, asiakaskeskeiseksi, henkilökeskeiseksi tai ei-ohjautuvaksi psykoterapiaksi – perusti 20-luvun puolivälissä psykologi Carl R. Rogers. Se kuuluu niin kutsuttuihin humanistisiin terapioihin. Nämä perustuvat olettamukseen, että ihminen haluaa jatkuvasti kehittyä ja kasvaa. Terapeutti tukee tätä ns. aktualisaatiotaipumusta auttamalla potilasta oivaltamaan itsensä.
Toisin kuin muut terapiamuodot, puheterapiassa ei keskitytä potilaan ongelmiin, vaan hänen kehityspotentiaaliinsa tässä ja nyt.
Puheterapian käsitteen mukaan mielenterveyshäiriöt syntyvät, kun jollain on ongelmia itsensä hyväksymisessä ja arvostamisessa. Vaikuttava henkilö näkee siis itsensä vääristyneellä tavalla eikä sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Esimerkiksi henkilö näkee itsensä rohkeana, mutta välttelee haasteita. Tämä johtaa epäjohdonmukaisuuteen – yhteensopimattomuuteen. Tämä tarkoittaa, että potilaalla on itsestään kuva, joka ei vastaa hänen kokemustaan. Tämä epäjohdonmukaisuus aiheuttaa ahdistusta ja kipua. Puheterapia lähtee tästä opinnäytetyöstä mielenterveyshäiriöiden kehittämiseen.
Puheterapian ehdot
- Vuorovaikutuksen kannalta on välttämätöntä, että terapeutin ja potilaan välillä on yhteys.
- Potilas on epäjohdonmukaisessa tilassa, mikä aiheuttaa hänelle ahdistusta ja tekee hänestä haavoittuvan.
- Terapeutti on kongruenttitilassa. Tämä tarkoittaa, että hän on totuus potilaalle eikä teeskentele.
- Terapeutti hyväksyy potilaan ehdoitta.
- Terapeutti tuntee empatiaa potilasta kohtaan menettämättä potilaan tunteita.
- Potilas näkee terapeutin empaattisena ja tuntee olevansa ehdoitta hyväksytty ja arvostettu.
Milloin puhua terapiaa?
Puheterapiaa käytetään menestyksekkäästi mielenterveyshäiriöiden hoidossa. Usein kyseessä on ahdistuneisuus tai pakko-oireinen häiriö, masennus tai riippuvuushäiriö.
Kuten yllä olevissa puheterapian ehdoissa todetaan, tämä psykoterapeuttinen toimenpide soveltuu vain silloin, kun henkilö havaitsee ristiriidan (epäyhdenmukaisuuden) minäkuvansa ja kokemustensa välillä. Lisäksi pitää olla tiettyä halukkuutta tutkia itseään lähemmin.
Ensimmäisten koeistuntojen aikana potilas saa selville, sopiiko tällainen terapia hänelle. Lisäksi terapeutti kiinnittää huomiota edellä mainittuihin tiloihin ja raportoi potilaalle, sopiiko puheterapia hänelle vai ei.
Mitä teet keskusteluterapian aikana?
Ensimmäisillä hoitokerroilla terapeutti tekee diagnoosin ja tiedustelee potilaan historiaa. Potilas päättää sitten, mitä tavoitteita hän haluaa saavuttaa terapiassa.
Keskusteluterapian ydin on potilaan ja terapeutin välinen keskustelu. Potilas kuvailee ongelmiaan ja näkemyksiään. Terapeutti pyrkii ymmärtämään potilaan tunteet ja ajatukset mahdollisimman tarkasti.
Asiakaskeskeinen keskustelu perustuu siihen, että terapeutti tiivistää toistuvasti potilaan lausunnot omin sanoin. Terapeutin reflektoinnin kautta potilas ymmärtää paremmin omaa sisäistä maailmaansa.
Se, mitä terapeutti ei tee puheterapiassa, on antaa potilaalle neuvoja tai ohjeita. Toisin sanoen hän ei kerro potilaalle, miten hänen tulee käyttäytyä, vaan pikemminkin auttaa potilasta löytämään yksilöllisen vastauksen itsestään.
Terapeuttinen perusasenne
Muuta omakuvaa
Monet potilaat kärsivät, koska he näkevät onnettomuutensa syyn ulkoisissa olosuhteissa, joita he eivät voi muuttaa. Puheterapiassa terapeutti ohjaa huomion sisäisiin prosesseihin, jotka aiheuttavat kärsimystä.
Esimerkiksi yleinen kärsimyksen syy on vääristynyt käsitys. Potilas oppii tarkastelemaan yleisarvioita ("Kukaan ei pidä minusta") tarkasti. Tämän seurauksena hän saavuttaa puheterapian aikana realistisemman näkemyksen ("Perheeni ja ystäväni pitävät minusta, vaikka meillä olisikin silloin tällöin erimielisyyksiä").
Puhepsykoterapian tavoitteena on, että potilas kohtelee itseään arvostavasti ja oppii näkemään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin hän on. Hän voi avoimesti hyväksyä saamansa kokemukset, eikä hänen tarvitse tukahduttaa tai vääristää niitä. Potilas on silloin kongruentti, mikä tarkoittaa, että hänen minäkuvansa vastaa hänen kokemuksiaan.
Mitä riskejä puheterapiassa on?
Kuten mikä tahansa psykoterapia, puheterapia voi joissain tapauksissa johtaa oireiden pahenemiseen tai epäonnistumiseen.
Terapeutin ja potilaan välinen suhde vaikuttaa merkittävästi terapian onnistumiseen. Siksi on tärkeää, että potilas luottaa terapeuttiin. Jos näin ei ole, terapeutin vaihto on suositeltavaa.
Mitä minun tulee pitää mielessä puheterapian jälkeen?
Puheterapian aikana potilaan ja terapeutin välille syntyy usein vahva side. Monet potilaat tuntevat olonsa erittäin mukavaksi puheterapian lämpimässä ja arvostavassa ilmapiirissä ja ovat ahdistuneita, kun terapia päättyy.
Tällaiset pelot ja huolet ovat täysin normaaleja. On kuitenkin tärkeää, että potilas jakaa tällaiset negatiiviset ajatukset ja pelot terapeutin kanssa – ja myös silloin, jos hän kokee, ettei hän voi vielä paremmin terapian päätyttyä. Terapeutti ja potilas voivat sitten yhdessä selvittää, onko hoidon jatkaminen tarpeen vai olisiko joku toinen terapeutti tai jokin muu terapiamuoto parempi ratkaisu.
Terapeutin lopettamisen helpottamiseksi terapeutti voi asteittain pidentää istuntojen väliä – terapia "asteittain lopetetaan", jotta potilas tottuu selviytymään arjesta ilman puheterapiaa.
