Lääkärit käyttävät termiä "palliatiivinen" potilaiden hoidossa, kun sairautta ei enää voida odottaa parantuvan. Näin on esimerkiksi silloin, kun syöpäkasvainta ei voida enää kokonaan poistaa ja esiintyy monia etäpesäkkeitä.
Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että palliatiivista hoitoa saavien potilaiden kuolema olisi välitön. Parantumattomasta sairaudesta huolimatta potilas voi hyvinkin elää kypsään vanhuuteen. Palliatiivinen hoito ei siksi aina rajoitu viimeiseen elämänvaiheeseen, vaan se voidaan aloittaa taudin varhaisemmassa vaiheessa.
Yksittäisen potilaan tarpeiden mukaan räätälöityä palliatiivista hoitoa voidaan tarjota laitoshoidossa (esim. sairaalassa) tai avohoidossa.
Palliatiivisen hoidon tavoitteet
Palliatiivisen hoidon painopiste on yksilössä. Ensisijaista on tehdä kaikkensa varmistaakseen, että hän voi hyödyntää jäljellä olevaa elämää. Siksi eliniän pidentäminen ei ole ensisijainen tavoite.
Muita palliatiivisen hoidon tavoitteita elämänlaadun ja itsenäisyyden lisäksi voivat olla:
- Elintoimintojen säilyttäminen (esimerkiksi kasvaimen aiheuttaman suolistotukoksen tapauksessa)
- @ Henkeä uhkaavien komplikaatioiden (esim. hengitysvaikeuden) välttäminen
- Metastaasien vähentäminen
- Kivun tai muiden oireiden, kuten yskän, pahoinvoinnin, oksentelun, sekavuuden, levottomuuden, lievitys
- Masennuksen, kuolemanpelon tai kuolemisprosessin hoito
- Haavanhoito
Lääketieteelliset palliatiiviset hoidot
Palliatiivisessa hoidossa käytetään toimenpiteitä, jotka ovat myös parantavia eli parantavia. Jokainen näistä toimenpiteistä rasittaa kehoa ja siihen liittyy yleensä sivuvaikutuksia (esim. syövän kemoterapia, johon liittyy päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, hiustenlähtöä jne.). Hoidon hyödyt ja sivuvaikutukset on punnittava keskenään kussakin yksittäistapauksessa.
Palliatiivinen leikkaus
Palliatiivinen leikkaus ei ole suunnattu taudin aiheuttajaa vastaan, vaan sen tarkoituksena on ehkäistä komplikaatioita. Se voi esimerkiksi pyrkiä poistamaan kasvava kasvain, joka estää elintärkeän elimen toiminnan. Jos kasvain esimerkiksi aiheuttaa suolistotukoksen, on asetettava keinotekoinen peräaukko (anus praeter).
Jokainen operaatio itsessään liittyy riskiin. Tämä on punnittava etukäteen, kun päätetään palliatiivisen leikkauksen puolesta tai sitä vastaan. Esimerkiksi korkea ikä, huono yleinen terveydentila tai ravitsemustila voivat estää leikkausta.
Palliatiivinen säteily
Palliatiivinen sädehoito (palliatiivinen sädehoito) on tarkoitettu syövän etäpesäkkeiden torjuntaan tai kasvaimen pienentämiseen. Esimerkkejä:
Rinta-, eturauhas- ja keuhkosyövissä yleiset luumetastaasit leviävät luun läpi ja niihin liittyy voimakasta kipua ja luunmurtumien riskiä. Jos niitä säteilytetään, se voi lievittää potilaan epämukavuutta ja lisätä luun vahvuutta.
Jos kasvain painaa henkitorvea tai yläonttolaskimoa (esimerkiksi keuhkosyövän tapauksessa), seurauksena on hengenahdistus, tukehtumisen tunne ja/tai veren tukkoinen takaisinvirtaus sydämeen. Säteily voi auttaa myös näissä tapauksissa.
Etäpesäkkeet aivoissa voivat johtaa aivojen toiminnan menettämiseen ja aiheuttaa neurologisia oireita, kuten sokeutta, halvaantumista tai kouristuksia. Koska aivoetäpesäkkeitä esiintyy usein ryhmissä eikä yksittäisinä, kokoaivojen säteilytys on hyödyllinen tässä tapauksessa. Kohdennettuja yksittäisiä aivojen etäpesäkkeitä voidaan kuitenkin myös säteilyttää.
Palliatiivinen kemoterapia
Palliatiivisen kemoterapian perustana ovat ns. sytostaatit – erikoislääkkeet, jotka on suunnattu nopeasti kasvavia soluja (kuten syöpäsoluja) vastaan. Suonensisäisesti annettuna ne voivat vaikuttaa koko kehoon (systeemisesti). Kemoterapian vaikutusta voidaan tehostaa yhdistämällä erilaisia sytostaattisia lääkkeitä.
Palliatiivinen vasta-ainehoito
Palliatiivisia vasta-ainehoitoja on ollut saatavilla kemoterapian lisäksi useiden vuosien ajan. Tämä edellyttää erityisten, keinotekoisesti tuotettujen vasta-aineiden käyttöä, jotka kohdistuvat erityisesti syöpään.
Jotkut näistä vasta-aineista voivat esimerkiksi estää kasvusignaaleja välittävien syöpäsolujen pinnalla olevien lähettiaineiden kiinnittymiskohdat (reseptorit) – kasvaimen kasvu estyy. Muut terapeuttiset vasta-aineet estävät kasvaimen tarvitsemien uusien verisuonten muodostumisen.
Lääkekipuhoito
Palliatiivinen lääkekipuhoito voi parantaa merkittävästi vakavasti sairaiden ihmisten elämänlaatua. Erilaisia lääkeryhmiä on saatavana kipulääkkeinä.
Monissa maissa lääkärit saavat tietyissä tapauksissa käyttää kannabista tai kannabista sisältäviä lääkkeitä kivunhoitoon, esimerkiksi Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Tarkat määräykset vaihtelevat maittain, esimerkiksi missä muodossa lääkekannabista saa käyttää (esim. vain kannabista sisältäviä lääkkeitä tai esim. myös kuivattuja kannabiksen kukkia) ja missä tapauksissa (esim. kasvainkipu).
Muut hoitomenetelmät, kuten akupunktio ja fysioterapia, voivat täydentää kipuhoitoa.
Muut lääkinnälliset palliatiiviset hoidot.
Kivun lisäksi monia muita vakavasti sairaiden valituksia voidaan hoitaa lääkkeillä – esimerkiksi pahoinvointi, ummetus, ruokahaluttomuus, kohonnut kallonsisäinen paine, hengitysvaikeudet, masennus, ahdistus, levottomuus ja paniikki.
Mikä muuta auttaa
Monia oireita, kuten kipua, jännitystä tai hengenahdistusta, voidaan vähentää asianmukaisella fysioterapialla. Nämä sisältävät:
- Klassinen fysioterapia
- Hengityselinten hoito
- Kuntokylpy
- Monimutkainen fyysinen dekongestiivinen hoito
- Transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio (TENS), stimulaatiovirta
- Paksusuoli, sidekudos, jalkavyöhyketerapia ja klassinen hieronta
- Fango, kuuma ilma, punainen valo
Palliatiivisesta psykoterapiasta hyötyvät sekä parantumattomasti sairas itse että hänen omaiset. Sopivia psykologisia terapiamenetelmiä voivat olla:
- Puheterapia
- Kriisitoimenpiteet
- Stressin vähentäminen
- Psykokasvatus koulutuksen kautta
- Rentoutustekniikat
- Taide-, luova-, suunnitteluterapia
Myös monet asianosaiset ja/tai heidän omaiset hyötyvät vaihdosta oma-apuryhmässä.
Myös ravitsemusterapialla on tärkeä rooli. Vaikean sairauden ja sen hoidon aikana monet sairastuneet kamppailevat oireiden, kuten ruokahaluttomuuden, pahoinvoinnin ja oksentelun, kanssa. Usein myös siihen liittyvät oireet, kuten suun limakalvon tulehdus tai maku- ja nielemishäiriöt, vaikeuttavat syömistä. Painonpudotus on sitten seuraus. Varsinkin vaikeiden sairauksien tapauksessa elimistö on kuitenkin riippuvainen hyvästä ravintoainesaannista.
Jos mahdollista, tämä pyritään saavuttamaan normaalilla syömisellä ja juomalla. Seuraavat suositukset koskevat yleensä tällaista suun kautta otettavaa ruokavaliota:
- vitamiinipitoisia kokonaisia ruokia, tuoreita elintarvikkeita, runsaasti nesteitä
- alkoholin, kahvin, rasvaisten ruokien välttäminen
- ei ruokavaliota: riittävästi proteiinia ja rasvaa!
- useita pieniä aterioita pitkin päivää
- houkutteleva esitys
Jotkut potilaat tarvitsevat kuitenkin keinotekoista ruokintaa. Tässä tehdään ero kahden muodon välillä:
- enteraalinen ravitsemus: ravintoaineiden saanti syöttöletkun (vatsaletkun) kautta, suoliston toiminta säilyy
- ruuansulatuskanavan ulkopuolinen ravitsemus: ravintoaineiden saanti ruuansulatuskanavan ohi, eli suoraan suonen infuusiona
Viimeisessä elämänvaiheessa keinotekoinen ravitsemus on harvoin indikoitu. Useimmissa tapauksissa se on osa kuolemisprosessia, jos kuoleva henkilö kieltäytyy syömästä.
