Mikä on reumatekijä?
Reumatekijä on niin kutsuttu autovasta-aine. Nämä ovat immuunijärjestelmän puolustusaineita, jotka hyökkäävät elimistön omaa kudosta vastaan ja voivat siten laukaista taudin (autoimmuunisairaus). Kuten nimestä voi päätellä, reumatekijöillä on rooli ensisijaisesti autoimmuunireumatismissa.
Reumatekijät hyökkäävät muiden vasta-aineiden tiettyihin osiin (Fc-osaan), nimittäin immunoglobuliini G:hen. Ne ovat siis käytännössä vasta-aineita vasta-aineita vastaan.
Reumatekijät – kuten kaikki vasta-aineet (immunoglobuliinit) – jaetaan rakenteeltaan eri luokkiin. Näitä ovat esimerkiksi immunoglobuliini M (IgM), immunoglobuliini A (IgA) ja immunoglobuliini G (IgG). Havaitut reumatekijät kuuluvat pääsääntöisesti IgM-luokkaan (RF-IgM tai RhF-IgM).
Milloin määrität reumatekijän?
Lääkäri määrittää reumatekijät, kun epäillään reumasairautta – erityisesti nivelreumaa. Positiivinen testitulos ei kuitenkaan yksin riitä diagnoosiin. RF ei ole kovin spesifinen laboratorioarvo – se voi nousta erilaisissa reumasairauksissa, mutta myös ei-reumaattisissa sairauksissa tai terveillä yksilöillä.
Lääkäri ottaa potilaalta verinäytteen tutkimusta varten. Reumatekijä mitataan yleensä veren seerumista. Laboratoriolääkärit voivat käyttää havaitsemiseen erilaisia tekniikoita (esim. ELISA, radioimmunomääritys). Mittausmenetelmästä riippuen sovelletaan erilaisia kynnysarvoja, joita ylittäessä kutsutaan kohonneeksi reumatekijäksi.
Milloin reumatekijä on kohonnut?
Reumatekijä on vain yksi useista taudin diagnosoinnissa käytetyistä parametreista.
Reumatekijä reumassa
Nivelreuman lisäksi nivelreumatekijöiden testi voi olla positiivinen myös muissa reumaattisissa sairauksissa, eli antaa kohonneita lukemia. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat sairaudet (suluissa näkyy nivelreumatekijäpositiivisten potilaiden osuus):
- Kryoglobulinemia: verisuonitulehduksen muoto (50-100 prosenttia)
- Sjögrenin oireyhtymä (70-95 prosenttia)
- Systeeminen lupus erythematosus (15-35 prosenttia)
- Sekakollagenoosi: kliininen kuva erilaisten autoimmuunisten sidekudossairauksien oireilla, kuten systeeminen lupus erythematosus, skleroderma ja polymyosiitti sekä Raynaudin oireyhtymä (50-60 prosenttia)
- Skleroderma (systeeminen skleroosi): Yhteisnimitys autoimmuunisairauksille, jotka liittyvät sidekudoksen kovettumiseen (20-30 prosenttia)
- Nuorten krooninen niveltulehdus (10-15 prosenttia)
- Polymyosiitti ja dermatomyosiitti (5-10 prosenttia)
Muut syyt
- Maksakirroosi
- Krooninen maksatulehdus (krooninen hepatiitti)
- Krooniset tulehdukselliset keuhkosairaudet
- Sydämen sisäkalvon tulehdus (endokardiitti)
- Tuberkuloosi
- salmonelloosi
- sarkoidoosi
- Kuppa
- Bakteerien, virusten tai loisten aiheuttamat akuutit infektiot (esim. mononukleoosi, malaria)
- Pahanlaatuiset kasvaimet
- Verensiirron jälkeen
- Rokotusten jälkeen
- Kemo- tai sädehoidon jälkeen
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, reumatekijä on havaittavissa noin viidellä prosentilla terveistä ihmisistä – ilman sairauden arvoa. Varsinkin vanhemmalla iällä monet muutoin terveet ihmiset ovat RF-positiivisia (noin kymmenen prosenttia yli 60-vuotiaista).
Kohonneella reumatekijällä ilman oireita ei ole merkitystä.
