Milloin MRI-varjoaine on tarpeen?
MRI ilman varjoainetta on suurelta osin riskitön, mutta se ei riitä kaikkiin kysymyksiin. Aina kun kyseenalainen kudos näkyy samanlaisina harmaan sävyinä, varjoaineen käyttö on järkevää. Näin on esimerkiksi tutkittaessa epäilyttäviä pesäkkeitä pernassa, haimassa tai maksassa tai selvitettäessä kasvaimia ja etäpesäkkeitä. Varjoaineita käyttämällä voidaan löytää myös alueita, joilla on huono verenkierto, esimerkiksi arpeutumista tai tukkeutuneita verisuonia aivohalvauksen jälkeen.
MRI:ssä käytetyt varjoaineet
Gadoliinia, rautaoksideja ja mangaaniyhdisteitä sisältäviä aineita käytetään usein varjoaineella tehtävään magneettikuvaukseen. Vaikka gadoliniumia voidaan antaa vain suonen kautta, potilas voi juoda myös kaksi muuta ainetta. Tämä on erityisen hyödyllistä maha-suolikanavan tutkimuksissa.
MRI-varjoaineet: sivuvaikutukset
Terveillä potilailla MRI-varjoaineet aiheuttavat yleensä vain lieviä sivuvaikutuksia, kuten
- Lämmön, kylmän tai pistelyn tunne
- päänsärky
- Yleinen huonovointisuus
- ihoärsytys
Joissakin tapauksissa MRI-varjoaineet voivat myös aiheuttaa allergisia reaktioita.
Harvinaisissa tapauksissa gadoliniumia sisältävien varjoaineiden antaminen voi johtaa ns. nefrogeeniseen systeemiseen fibroosiin (NSF), jos kyseessä on munuaisten vajaatoiminta. Tälle sidekudossairaudelle on ominaista sidekudoksen lisääntyminen ihossa, nivelissä tai sisäelimissä. Gadoliiniumia voi myös kertyä tietyille aivoalueille. Tämä voi johtaa toissijaisiin oireisiin, kuten kipuun tai parestesiaan.
Turvallisuusprofiilin uudelleenarviointi on asiantuntijoiden keskuudessa kiistanalaisen keskustelun aihe. Varjoaineita gadobutrolia, gadoteriinihappoa ja gadoteridolia käytetään kuitenkin edelleen, vaikka niitä suositellaan käytettäväksi mahdollisimman pieninä annoksina. Potilasturvallisuuden vuoksi lääkärit päättävät gadoliniumia sisältävien varjoaineiden käytöstä tapauskohtaisesti arvioituaan riskit ja hyödyt.
