Mikä on reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä?
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä (RAAS, jota usein kutsutaan väärin RAAS-järjestelmäksi) säätelee kehomme vesi- ja elektrolyyttitasapainoa ja vaikuttaa siten ratkaisevasti verenpaineeseen:
Koska verenkiertoelimemme toiminta riippuu veritilavuuden tarkasta säätelystä, tarvitaan mekanismeja, jotka tasapainottavat nesteen määrää verisuonten sisällä ja ulkopuolella (sisäinen ja ekstravaskulaarinen) lyhyellä aikavälillä. Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä osallistuu kriittisesti veren tilavuuden säätelyyn säätelemällä neste- ja elektrolyyttitasapainoa.
Mikä on reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän tehtävä?
Kun kehosta puuttuu tilavuus (esimerkiksi vakavan verenhukan vuoksi), veren virtaus munuaisvaltimoihin vähenee ja niissä vallitseva paine laskee. Tietyt munuaissolut (juxtaglomerulaariset solut) erittävät reniiniä osana reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmää. Tämä proteiinia pilkkova entsyymi muuttaa maksasta peräisin olevan veren proteiinin (plasmaproteiinin) angiotensinogeenin hormonin esiasteeksi angiotensiini I.
Angiotensiini II aiheuttaa verisuonten supistumista (vasokonstriktio), mikä nostaa verenpainetta. Se stimuloi aldosteronihormonin vapautumista lisämunuaisesta. Tämä saa munuaiset säilyttämään enemmän natriumia ja vettä elimistöön (sen sijaan, että ne erittäisivät sitä virtsaan). Tämä lisää veren natriumpitoisuutta ja tilavuutta, mikä myös nostaa verenpainetta.
Lisäksi angiotensiini II edistää janon tunnetta (nesteen saanti lisää verentilavuutta ja siten verenpainetta), suolan ruokahalua ja ADH:n (antidiureettinen hormoni, vasopressiini) vapautumista aivolisäkkeestä. Tämä hormoni estää veden erittymistä munuaisten kautta (diureesi) – verenpaine kohoaa.
Natriumin puute elimistössä laukaisee myös reniinin vapautumisen ja siten reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAAS) aktivoitumisen.
Missä reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä sijaitsee?
Mitä ongelmia reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä voi aiheuttaa?
Lääkkeillä voidaan puuttua reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään ja siten vaikuttaa verenpaineen säätelyyn. Esimerkiksi beetasalpaajia tai ACE-estäjiä annetaan korkean verenpaineen hoitoon. Beetasalpaajat estävät reniinin vapautumista, kun taas ACE:n estäjät estävät ACE:n ja siten angiotensiini II:n muodostumisen. Molemmissa tapauksissa tämä johtaa verenpaineen laskuun.
On myös lääkkeitä, jotka estävät aldosteronin toimintaa (aldosteroniantagonistit, kuten spironolaktoni). Niitä käytetään pääasiassa diureetteina esimerkiksi sydämen vajaatoiminnassa.
Niin kutsutussa Conn-oireyhtymässä (primaarinen hyperaldosteronismi) erittyy liiallisia määriä aldosteronia. Syynä on lisämunuaiskuoren sairaus (kuten kasvain).
Toissijaisessa hyperaldosteronismissa elimistö erittää myös liikaa aldosteronia. Syynä on yleensä reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän liiallinen aktivoituminen, esimerkiksi munuaissairauden vuoksi (esim. munuaisvaltimoiden ahtauma = munuaisvaltimon ahtauma).
