Mikä on seljanmarjan vaikutus?
Mustaseljan (Sambucus nigra) kukkia käytetään perinteisenä yrttilääkkeenä flunssaoireiden lievittämiseen. Ne sisältävät muun muassa flavonoideja, eteeristä öljyä, triterpeenejä, kasvilimaa ja hydroksikanelihappojohdannaisia. Kaiken kaikkiaan seljankukilla on hikoileva vaikutus ja ne lisäävät liman tuotantoa keuhkoputkissa.
Myös kansanlääketieteessä käytetään aineenvaihduntaa edistäviä ja lievästi diureettisia kellunkukkia reumaattisten sairauksien hoidossa. Lisäksi seljanmarjoista (kasvitieteellisesti: luumarjoista) valmistetulla seljanmarjamehulla sanotaan olevan vaikutusta vilustumiseen. Tätä ei kuitenkaan ole vielä tieteellisesti todistettu.
Marjat sisältävät kuitenkin mm. C-vitamiinia ja antosyaaneja. Molemmilla on antioksidanttinen vaikutus. Tämä tarkoittaa, että ne voivat tehdä soluja vahingoittavista aggressiivisista happiyhdisteistä (vapaista radikaaleista) vaarattomia. C-vitamiini voi myös stimuloida immuunijärjestelmää. Selvanmarjauutteiden antioksidanttiset ominaisuudet ja niiden mahdollinen merkitys immuunijärjestelmälle ovat tutkimuksen kohteena.
Miten seljanmarjaa käytetään?
Voit käyttää seljanmarjaa kotihoitona tai ostaa valmiin valmisteen apteekista.
Seljanmarja kotihoitona
Kaada tätä varten noin 150 millilitraa kiehuvaa vettä kahden tai kolmen teelusikallisen (kolmesta neljään grammaan) seljankukkien päälle, anna hautua viidestä kymmeneen minuuttia ja siivilöi kukat. Asiantuntijat suosittelevat juomaan kupillisen seljankukkateetä useita kertoja päivässä, mieluiten kuumana (hikoilulääkenä). Päivittäinen annos on 10-15 grammaa kuivattuja kukkia.
Teetä valmistettaessa on järkevää yhdistää seljanmarja muihin lääkekasveihin. Esimerkiksi lehmänkukka (myös hikoilua vähentävä) ja kamomilla (tulehdusta ehkäisevä) sopivat myös kylmään teehen.
Lääkekasveihin perustuvilla kotihoidoilla on rajansa. Jos oireesi jatkuvat pidemmän aikaa eivätkä parane tai jopa pahene hoidosta huolimatta, ota aina yhteyttä lääkäriin.
Valmiit valmisteet seljanmarjalla
Nyt on saatavilla myös seljanmarjaa sisältäviä valmiita valmisteita. Näitä ovat valmiiden teesekoitusten lisäksi esimerkiksi päällystetyt tabletit, joissa on jauhettua kellunkukkia ja alkoholiuutteita tippojen ja mehujen muodossa. Käytä tällaisia valmisteita pakkausselosteessa kuvatulla tavalla tai lääkärin tai apteekkihenkilökunnan suosittelemalla tavalla.
Mitä sivuvaikutuksia seljanmarja voi aiheuttaa?
Mitä sinun tulee ottaa huomioon seljanmarjoja käytettäessä
Älä koskaan syö raakoja marjoja myrkyllisten ainesosien vuoksi. Haitallisia aineita on myös seljanmarjan lehdissä ja oksissa.
Seljanmarjan ja sen tuotteiden hankkiminen
Apteekistasi tai apteekistasi saa valmiita valmisteita, kuten seljankukkatee, pastillit tai tinktuurat sekä kukista tai marjoista valmistettuja mehuja. Lue tällaisten valmisteiden käytöstä ja annostelusta vastaava pakkausseloste ja kysy lääkäriltäsi tai apteekista.
Mielenkiintoisia faktoja seljanmarjasta
Selja (Sambucus nigra) on kuusamaheimoon (Caprifoliaceae) kuuluva enintään kahdeksan metriä korkea pensas tai pieni puu. Se on kotoisin Euroopasta sekä osista Aasiaa ja Pohjois-Afrikkaa. Seljanmarja kasvaa mielellään pensaissa, pensaissa, tien- ja purojen varrella sekä kivikasoilla. Taikausko, jonka mukaan vanhinpensas oli suojelevien kotijumalien asuinpaikka, esti ihmisiä kaatamasta sitä tallien, aittojen tai maalaistalojen läheltä. Siksi sitä tavataan usein näissä paikoissa nykyäänkin.
Seljapensaan lehdet ovat höyhenmäisiä ja kesällä suuria, sateenvarjon muotoisia sateenvarjoja, joissa on pieniä, valkoisia, tuoksuvia kukkia. Jälkimmäisistä kehittyy syksyyn mennessä kiiltävän mustia, marjan muotoisia luumarjoja ("seljanmarjoja").
Punainen seljanmarja (tunnetaan myös nimellä rypäleseljanmarja) on sukulainen kasvi (Sambucus racemosa). Sen ”marjat” ovat kypsänä punaisia, eivät mustia. Ne aiheuttavat kuitenkin myös myrkytysoireita, kuten pahoinvointia, oksentelua ja ripulia, jos niitä syödään raakana.
