Huoltajuus – syyt
Saksassa vuonna 1992 edunvalvonta asianomaisen hyvinvoinnista huolehtimisena korvasi siihen asti voimassa olleen holhouksen ja vammaisuuden. Edunvalvojan etuna on, että edunvalvojalla on enemmän oikeuksia ja huoltajalla suurempi määräysvalta. Hoitodirektiivin ei myöskään tarvitse olla kattava, vaan se voi koskea vain tiettyjä alueita.
Huoltajuuden edellytyksenä on objektiivinen avun ja tuen tarve. Se voidaan todeta vain, jos asianomainen ei voi enää hoitaa asioitaan ilman apua. Syynä tähän voivat olla mielisairaus, synnynnäinen henkinen, fyysinen tai psyykkinen vamma. Esimerkki mielenterveysongelmista on dementiapotilaiden mielenterveyden heikkeneminen.
Erilaiset määräykset Itävallassa ja Sveitsissä
Aikuisten edustuksen tulisi koskea vain niitä alueita, joilla se on ehdottoman välttämätöntä. Tämän varmistamiseksi on ollut neljä aikuisten edustuksen muotoa (tai tasoa) 1 alkaen:
- Terveydenhuollon valtakirja: Terveydenhuollon valtakirjalla kuka tahansa täysin päätöskykyinen voi määrittää tarkalleen, kuka voi toimia heidän puolestaan tulevaisuudessa, jos hän ei enää pysty tekemään niin. Voit myös nimetä erilaisia valtuutettuja edustajia elämäsi eri osa-alueille. Terveydenhuollon valtakirjan avulla voit siis säilyttää suurimman mahdollisen itsemääräämisoikeuden vaiheissa, joissa et voi enää tehdä päätöksiä itse. Voit lukea tästä lisää täältä.
- Valittu täysi-ikäinen edustaja: Jos joku ei ole varautunut terveydenhuollon valtakirjan avulla, on joskus vielä täysin toimintakykyisten henkilöiden mahdollista nimetä itselleen vaaleilla valittu täysi-ikäinen edustaja.
- lakisääteinen aikuisten edustus: Heinäkuusta 2018 lähtien tämä on korvannut "lähiomaisten edustusvallan" ja on vaihtoehto, jos terveydenhuollon valtakirjaa ei ole luotu ja "valittu aikuisten edustus" ei ole mahdollista.
- Aikuisten oikeudellinen edustus: Tämä korvaa aiemman "huollon", ja sitä voidaan harkita, jos valtakirjaa ei ole eikä muu aikuisten edustus (vaaleilla tai lakisääteisellä) ole mahdollista.
KESB voi esimerkiksi määrätä edunvalvojan, jos joku ei enää pysty itse hoitamaan tärkeitä asioita. Toisin sanoen edunvalvoja määrätään ja määritellään tarkasti, mistä henkilön elämänalueista (esim. asuminen, raha, terveys) hän on vastuussa ja mitä vaihtoehtoja hänellä on. Näin ollen on olemassa erilaisia holhouksia.
Esim. mukana tulevassa edunvalvojassa edunvalvoja tarjoaa asianomaiselle vain matalan kynnyksen neuvoja ja tukea – mutta asianomainen vastaa itse kaikista asioista. Edustajaavun tapauksessa neuvonantaja voi puolestaan tehdä sopimuksia ja suorittaa liiketoimia asianomaisen puolesta. Osallistavassa huoltajuudessa asianomainen ja edunvalvoja voivat tehdä päätöksiä (kuten tehdä sopimuksia) vain toistensa suostumuksella.
Edunvalvojan ehdottaminen
Saksassa kuka tahansa voi hakea edunvalvontaa toimivaltaiselta paikalliselta tuomioistuimelta (holhotuomioistuimelta), jos on perusteltua syytä epäillä, että hän tai joku muu ei enää selviä arjesta ilman oikeudellista ja organisatorista apua.
Holhoustuomioistuimen on tutkittava tämä hakemus ja määrättävä asiantuntija. Nämä ovat tuomioistuimen työntekijöitä, jotka vierailevat asianomaisen henkilön asuinympäristössä, ja lääkärit, jotka dokumentoivat hänen terveydentilansa.
Jos katsotaan, että asianomainen ei pysty riittävästi edustamaan etujaan, oikeudenkäynnin ajaksi määrätään edunvalvoja. Tämä voi olla asianomaisen luottamushenkilö, asianajaja tai viranomaisten ja hoivayhdistysten työntekijä.
Oikeudenkäynti
Tuomari päättää edunvalvojan tarpeesta ja edunvalvojan asettamisesta. Hän saa kaikki asiantuntijaraportit, ja hänen on muodostettava henkilökohtainen käsitys asianomaisesta henkilöstä. Tätä varten hän käy asianomaisen luona henkilökohtaisesti sairaalassa, hoitokodissa tai kotona. Asianomainen voi kuitenkin myös kieltäytyä kuulemisesta yksityisessä ympäristössään. Kuuleminen tapahtuu sitten tuomioistuimessa.
Viimeisessä kokouksessa tuomari selittää hoidettavalle, miten hän päättää.
Kenestä tulee huoltaja?
Jos tuomioistuimen tiedossa ei ole luottamushenkilöä, joka olisi halukas ottamaan hoidon hoitaakseen, määrätään ammattimainen holhooja. He voivat olla sosiaalityöntekijöitä tai lakimiehiä, jotka saavat elantonsa edustamalla ja hoitamalla suurta joukkoa heidän hoidossa olevia ihmisiä. Ammattimaiset omaishoitajat saavat yleensä kiinteän maksun. Huoltajaksi voidaan määrätä hoivayhdistys tai julkinen viranomainen vain, jos yksittäinen henkilö ei pysty huolehtimaan siitä.
Hoidon laajuus
Huoltajaa perustetaan vain niille vastuualueille, joita asianomainen ei voi hoitaa itsenäisesti. Henkilön kyvyistä riippuen perustetaan joko kokonaisvaltainen huoltajuus tai edunvalvonta seuraaville alueille:
- Lääketieteellinen hoito ja terveydenhuolto
- Kiinteistönhoito
- Oleskeluoikeus
- Asuntoasiat
- Sähköpostin ja puhelimen ohjaus
Huoltajan tehtävät
Hoitoalueesta riippuen hoitaja hoitaa suojeltavansa pankkiasiat, jakaa rahaa tietyn ajanjakson ajaksi, tekee sopimuksia vuokranantajan ja kodin isännöitsijän kanssa sekä saattaa hoidon saajan lääkäriin. On sanomattakin selvää, että lääkärit vapautetaan salassapitovelvollisuudestaan hoitajaa kohtaan. Hoidon saaja ja hoitaja päättävät yhdessä, mikä lääkehoito on paras.
Henkilökohtainen kontakti hoitajan ja hänen suojeltavansa välillä on ratkaisevan tärkeää. Ei missään tapauksessa riitä, että omaishoitaja hoitaa vain kirjeenvaihtoa ja juridisia asioita eikä käy säännöllisesti hoidettavan luona. Käytännössä näin ei kuitenkaan usein ole. Tästä syystä poliitikot tarkistavat parhaillaan holhouslakia ja saattavat uudistaa sitä.
Päätösvaltaa rajoitetaan
Huoltajalaki määrittelee tilanteet, joissa edunvalvoja ei saa tehdä päätöksiä yksin, vaan hänen on hankittava toimivaltaisen tuomioistuimen hyväksyntä. Näitä ovat ennen kaikkea
- lääketieteelliset hoidot tai interventiot, joihin liittyy suuri hengenvaara tai pysyvä terveyshaitta (paitsi hätätapauksissa)
- sterilointi
- Sijoittaminen sairaalan tai hoitokodin suljetulle osastolle
- Nykyisten vuokrasuhteiden irtisanominen
Huoltajuuden loppu
Holhoustuomioistuimen on päätettävä edunvalvojan päättämisestä tai jatkamisesta viimeistään seitsemän vuoden kuluttua. Useimmissa tapauksissa toimivaltainen tuomioistuin määrää aikaisemman ajankohdan, johon mennessä hoidon tarve on tarkistettava edunvalvojaa määrättäessä.
Tästä huolimatta edunvalvoja tai hänen edunvalvojansa voi milloin tahansa ilmoittaa tuomioistuimelle, että edunvalvojan vaatimukset ovat tällä välin muuttuneet tai jopa lakanneet olemasta. Tuomioistuimen on tämän jälkeen päätettävä edunvalvojan lakkauttamisesta.
Jos edunvalvoja on tyytymätön huoltajaansa, hän voi ehdottaa tuomioistuimelle toista edunvalvojaa. Tämän henkilön on oltava yhtä sopiva ja halukas ottamaan hoitoa. Jos edunvalvoja ei täytä velvollisuuksiaan, tuomioistuin erottaa hänet.
