Koiran purema: Mitä tehdä?

Koiran purema: lyhyt katsaus

  • Mitä tehdä koiran pureman sattuessa? Ensiapu: Puhdista, desinfioi ja sulje haava (esim. laastarilla). Paina bakteeritonta, steriiliä materiaalia (esim. steriili kompressi) voimakkaasti verta vuotavaan puremahaavaan ja kiinnitä tarvittaessa paineside.
  • Koiran pureman riskit: vakavat iho- ja lihasvauriot, hermovauriot (joskus myöhempiä aistihäiriöitä), verisuonivauriot (joskus vaarallinen verenhukka), luuvammat, haavatulehdus, rumien arpien muodostuminen.
  • Milloin lääkäriin? Periaatteessa jokainen puremahaava tulee tutkia lääkärin toimesta ja hoitaa tarvittaessa (erityisesti runsaan verenvuodon yhteydessä).

Huomio!

  • Pienetkin puremahaavat voivat saada tartunnan. Pahimmassa tapauksessa kehittyy hengenvaarallinen tetanus- tai rabies-infektio!
  • Voimakkaasti verta vuotavan koiran puremahaavan sattuessa tulee hakeutua lääkäriin tai soittaa päivystykseen mahdollisimman pian ensihoidon jälkeen!

Koiran purema: Mitä tehdä?

Jos ärsytät tai pelottelet koiran (tahattomasti), se voi napsahtaa nopeasti. Joskus vain iho on pinnallisesti naarmuuntunut. Pyöristetyillä hampailla ja voimakkailla leukalihaksilla koira voi kuitenkin aiheuttaa uhrille vakavia kudosvammoja.

Yleensä seuraavia ensiaputoimenpiteitä suositellaan kevyemmälle puremahaavalle:

  • Puhdista haava: puhdista puremahaava huolellisesti, mutta perusteellisesti haalealla vedellä ja saippualla heti, kun se lakkaa vuotamasta runsasta verenvuotoa.
  • Desinfioi haava: Käytä sopivaa haavan desinfiointiainetta koiran puremahaavan desinfiointiin, jos sellainen on saatavilla.
  • Peitehaava: Pienelle puremahaavalle riittää sideside. Isompi puremahaava sen sijaan tulee peittää steriilillä tyynyllä tai sideharsopakkauksella.
  • Lääkäriin!

Jos puremahaava ja runsas verenvuoto, sinun on aloitettava nämä ensiaputoimenpiteet:

  • Verenvuodon pysäyttäminen: Paina mahdollisimman bakteeritonta pehmeää materiaalia (esim. steriili pakkaus) puremahaavaan tai haavaan.
  • Kiinnitä paineside, jos verenvuoto on erityisen voimakasta.
  • Vie potilas välittömästi lääkäriin tai hälytä hätäkeskukseen (112) – varsinkin jos verenvuotoa ei voida pysäyttää!

Koiran purema: Riskit

Koiran puremaan liittyy erilaisia ​​riskejä: Toisaalta suuri osa kudoksia on voinut vaurioitua, kuten lihakset, hermot, verisuonet ja luut. Toiseksi, tunkeutuvat bakteerit (etenkin koiran syljestä) voivat aiheuttaa haavainfektion.

Kudosvaurio

Koiran purema voi aiheuttaa eriasteisia kudosvaurioita. Lievissä tapauksissa usein vain ihon pintakerros (epidermis) vaurioituu.

Lisäksi syvä purema voi vahingoittaa hermoja, verisuonia ja joskus jopa luita ihon ja lihaskudoksen lisäksi. Hermovauriot voivat aiheuttaa hermovaurioita (aistihäiriöitä). Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kosketustunto vaurioituneella alueella ei ole jatkossa yhtä hyvä kuin ennen.

Verisuonivammojen sattuessa vuotava veri voi kerääntyä tuskin venyvään lihaspyörään (= faskian ympäröimä lihasryhmä). Alue turpoaa ja on erittäin kipeä. Lääkärit kutsuvat tätä osastosyndroomaksi. Tämän seurauksena voi kehittyä lihasheikkous ja hermovaje.

Imeväisillä ja pienillä lapsilla koiran puremalla on usein erityisen huonoja seurauksia: eläin voi purra tai repiä irti koko kehon osia (esim. korvat, kädet tai jopa koko pää) niissä jopa helpommin kuin vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla.

Koiran purematulehdus

Myös pureman ihoflooran bakteerit sekä ympäristön bakteerit voivat tartuttaa puremahaavan. Tämä tapahtuu kuitenkin harvemmin kuin koiran syljen bakteerien aiheuttama haavatulehdus.

Tunnistat tartunnan saaneen puremahaavan haavan ympärille leviävästä turvotuksesta ja punoituksesta.

Tutkimusten mukaan 25-XNUMX prosenttia kaikista koiran puremista johtaa haavainfektioon. Tapauskohtaisesti koiran pureman haavainfektion todennäköisyys riippuu useista tekijöistä. Nämä sisältävät:

  • Puremahaavan tyyppi ja kontaminaatioaste.
  • kudosten tuhoutumisen laajuus
  • yksilöllinen potilasprofiili, esim. lisääntynyt infektioriski pikkulapsilla, vanhuksilla ja heikentynyt immuunijärjestelmä (esim. diabeteksen, HIV:n, syövän tai kortisonihoidon seurauksena)
  • vahingoittunut kehon alue (koiran puremat käsissä, jaloissa, kasvoissa ja sukupuolielimissä johtavat erityisen usein haavainfektioon)

Jotkut haavainfektiot pysyvät paikallisina. Saattaa kuitenkin myös käydä, että taudinaiheuttajat leviävät muihin kudoksiin ja elimiin. Mahdollisia seurauksia ovat tällöin esim.

  • Flegmoni: Tämä on tulehduksen leviäminen ympäröivään kudokseen.
  • Paise: kudoksen tulehdukseen liittyvän sulamisen aiheuttama mätä kerääntyminen onteloon
  • Nivelempyeema: mätä kerääntyy niveltilaan (johtuen koiran purematulehduksen leviämisestä viereiseen niveleen)
  • Koko nivelen tulehdus (niveltulehdus): Tätä tapahtuu kuitenkin harvoin koiran pureman infektion yhteydessä.
  • infektion satunnainen leviäminen muihin elimiin, mikä voi johtaa esimerkiksi luuydintulehdukseen (osteomyeliitti), aivokalvontulehdukseen tai mätä kertymiseen maksaan, keuhkoihin tai aivoihin.

Koiran purema: Milloin lääkäriin?

Koiran pureman haavan sattuessa on aina suositeltavaa käydä lääkärissä. Vaikka koira on jättänyt terävillä hampaillaan ihoon vain pieniä haavoja, ne voivat ulottua erittäin syvälle, mikä lisää haavainfektion riskiä.

Tämä johtuu siitä, että koiran syljen bakteerit voivat tunkeutua syvälle kudokseen ja aiheuttaa tulehdusta, kun taas pienen sisääntulokohdan haavareunat tarttuvat nopeasti yhteen ihon ylemmissä kerroksissa, jolloin haavan lisähoito näyttää tarpeettomalta.

Siksi pienet puremahaavat ovat yleensä vaarallisempia kuin suuret puremahaavat, jotka usein vuotavat runsaasti ja sulkeutuvat hitaammin.

Lääkärikäynti on suositeltavaa myös koiran pureman vuoksi, koska potilas saattaa tarvita rokotuksen tetanusta tai raivotautia vastaan. Nämä rokotukset tulee antaa mahdollisimman pian, koska molemmat sairaudet voivat olla hengenvaarallisia.

Koiran purema: lääkärin tarkastukset

Ensinnäkin lääkäri ottaa potilaan sairaushistorian (anamneesin) keskustelussa potilaan tai vanhempien kanssa (jos lapset ovat pureneet koiraa). Mahdollisia kysymyksiä ovat:

  • Missä ja milloin sinua (tai lastasi) purettiin?
  • Onko haavan ulkonäkö muuttunut koiran pureman jälkeen? Jos on, miten (turvotus, punoitus, männän muodostuminen jne.)?
  • Onko ollut tai onko kuumetta?
  • Onko muita oireita, kuten tunnottomuutta puremahaavan alueella tai sairaan ruumiinosan liike-ongelmia?
  • Onko olemassa olemassa olevia sairauksia (kuten diabetes)?
  • Käytätkö sinä (tai lapsesi) lääkkeitä (esim. kortisonia tai muita immuunijärjestelmää heikentäviä valmisteita)?

Jos kyseessä ei ole oma koirasi, sinun tulee mahdollisuuksien mukaan hankkia tiedot koiran omistajalta ja välittää ne lääkärille.

Lääkärintarkastus

Anamneesihaastattelun jälkeen seuraa fyysinen tarkastus: lääkäri tutkii tarkasti koiran puremahaavan. Hän tarkastaa, kuinka paljon kudosta on vaurioitunut, kuinka pahasti haava on kontaminoitunut ja onko siinä merkkejä tulehduksesta (kuten turvotus, punoitus, hypertermia, männän muodostuminen).

Hän voi ottaa valokuvia koiran puremahaavasta (dokumentaatiota varten).

Jos koira puree kättä tai jalkaa, lääkäri tarkistaa myös sairaan raajan (kuten kyynärpään tai polvinivelen) liikkuvuuden. Myös lihasvoimaa, refleksejä sekä ihon kosketusaistia (herkkyyttä) testataan. Tällä tavalla voidaan havaita kaikki lihasten, jänteiden tai hermojen vauriot.

Verikoe

Esimerkiksi koiran pureman tulehduksessa veressä kohoavat erilaiset tulehdusparametrit, kuten valkosolut (leukosyytit) ja C-reaktiivinen proteiini (CRP).

Koiran pureman haavan vanupuikko

Lääkäri ottaa puremahavasta vanupuikolla tai ottaa näytteitä haavan eritteestä laboratoriossa tarkempaa analysointia varten. Siellä tarkistetaan, voidaanko näytemateriaalissa viljellä mahdollisia koiran purematulehduksen taudinaiheuttajia. Jos näin on, lääkäri voi määrätä potilaalle sopivan lääkkeen bakteereja vastaan.

Imaging

Jos epäillään, että koiran puremassa on myös luukudosta vaurioitunut, voidaan röntgentutkimuksella saada selvyyttä. Jos koira puree kasvoja tai kalloa, lääkäri määrää yleensä tietokonetomografian (CT) tai magneettikuvauksen (MRI).

Koiran purema: Lääkärin antama hoito

Koiran puremahaavan lääkehoito riippuu siitä, mitä kehon osaa eläin puri ja kuinka laaja vamma on. Yleiset haavanhoidon toimenpiteet ovat:

  • Puremahaavan puhdistus (esim. 1 % organoidiliuoksella)
  • Haavan huuhtelu suolaliuoksella
  • Debridement (revenneen, murskatun ja kuolleen haavakudoksen poisto)
  • Haavan ensihoito: haavan suora sulkeminen kipsillä, kudosliimalla, niiteillä tai ompeleella. Tämä tehdään yksinkertaisille puremahaavoille, jotka ovat enintään muutaman tunnin ikäisiä.
  • Toissijainen haavahoito: Koiran puremahaava pysyy aluksi auki (joskus päiviä) ja puhdistetaan useita kertoja ennen kuin se lopulta suljetaan (esim. ompelemalla). Tämä on tarpeen suurille ja/tai avoimille haavoille sekä tartunnan saaneille haavoille.
  • Tarvittaessa loukkaantuneen ruumiinosan immobilisointi (erityisesti haavainfektion tapauksessa).

Joissakin tapauksissa lääkäri antaa potilaalle antibiootteja bakteerien aiheuttaman haavainfektion estämiseksi. Tämä voi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi tuoreissa, syvissa puremahaavoissa sekä puremahaavoissa kriittisillä kehon alueilla (kädet, jalat, nivelet, kasvot, sukuelimet).

Potilaat, joilla on lisääntynyt infektioriski (kuten diabeetikot) ja implantit (esim. tekosydänläppäimet), saavat usein antibiootteja ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä koiran pureman jälkeen.

Jos bakteeriperäinen haavatulehdus on jo olemassa, antibiootteja käytetään kaikissa tapauksissa.

Tetanusrokotuksen antaa lääkäri koiran pureman jälkeen, jos rokotussuoja puuttuu (esim. viimeinen jäykkäkouristusrokotus liian kauan sitten) tai rokotustilanne on tuntematon.

Raivotautirokotus on tarpeen, jos tartuntaa ei voida sulkea pois (esim. luonnonvaraisen koiran purema, epätavallisen luottavaisesti tai aggressiivisesti käyttäytyvän kotikoiran purema – raivotautia epäillään!).

Estä koiran pureminen

  • Älä koskaan jätä lasta yksin koiran kanssa, vaikka se olisi muuten hyvin käyttäytyvä lemmikkikoira. Jopa leikin ulkopuolella koira voi yhtäkkiä nähdä lapsen uhkana ja puremana.
  • Tarkkaile koiran varoitusmerkkejä, kuten eläimen perääntymistä, kärpänsä nostamista ja hampaiden paljastamista, murinaa, litistyneet korvat, ryppyistä turkkia, häntä kohotettuna tai työnnettynä.
  • Älä häiritse koiraa sen syödessä tai nukkuessa! Jos otat ruokaa pois ruokkivalta koiralta tai kosketat nukkuvaa koiraa äkillisesti (ja karkeasti), se voi katketa.
  • Ole erityisen varovainen käsitellessäsi emokoiria ja niiden pentuja.
  • Älä erota koiria, jotka tappelevat keskenään. Muussa tapauksessa olet vaarassa joutua tappeluun ja loukkaantua.
  • Vältä kovaa ääntä (kuten huutamista) koiran ympärillä. Eläin voi havaita kovia ääniä uhkana ja sitten napsahtaa.
  • Vieraita koiria saa koskea tai silittää vain, jos omistaja on sen sallinut (hän ​​tuntee eläimensä parhaiten). Anna koiran myös aina haistella sinua ennen kuin kosket siihen.

Jos vieras koira lähestyy sinua ilman omistajaa, sinun tulee noudattaa seuraavia sääntöjä välttääksesi koiran pureman riskin:

  • Pysy rauhallisena ja pysy paikallaan!
  • Älä panikoi äläkä huuda!
  • Älä tuijota koiraa (etenkään suoraan silmiin)!
  • Sano ei!" tai "Mene kotiin!" tai vastaava matalalla äänellä.
  • Parhaassa tapauksessa seiso sivuttain eläimen vierestä – suorat yhteenotot voivat provosoida eläimen koiran puremaan.
  • Odota, että koira menettää kiinnostuksensa ja kävele pois!

Opeta myös lapsellesi oikeaa koirankäsittelyä! He kärsivät erityisen todennäköisesti koiran puremasta, etenkin kriittisillä alueilla, kuten pään ja kaulan alueella.