Lyhyt katsaus
- Syyt ja riskitekijät: Patogeenien, kuten bakteerien ja harvemmin virusten tai sienten aiheuttama infektio, joka aiheuttaa immuunivasteen.
- Diagnoosi: erilaisten elintoimintojen, kuten hengitystiheyden, seerumin laktaattipitoisuuden, happisaturaation, tulehdustasojen tarkistaminen esimerkiksi verikokeilla sekä aivojen ja tajunnan toiminnan luokittelu
- Taudin kulku ja ennuste: Hoitamattomana sepsis on aina vakava ja johtaa usein kuolemaan; hoidon myötä kurssi on usein suotuisa.
- Ennaltaehkäisy: Yleiset hygieniatoimenpiteet yksityisessä ympäristössä, kattava sairaala- ja klinikkahygienia sairaalainfektioiden ehkäisemiseksi, huolellinen haavahoito, tartuntataudit selvitetään lääkärillä varhaisessa vaiheessa, hyödynnä rokotuksia.
Mikä on verimyrkytys tai sepsis?
Siten verenmyrkytys ei johdu taudinaiheuttajien läsnäolosta veressä, kuten usein oletetaan, vaan kehon reaktiosta näihin taudinaiheuttajiin.
Immuunijärjestelmä yrittää puolustautua taudinaiheuttajia vastaan, mutta tämä taistelu vahingoittaa paitsi hyökkääjiä myös itse kehoa. Sepsis on mahdollisesti hengenvaarallinen tila ja vaatii hoitoa mahdollisimman nopeasti ja johdonmukaisesti.
Kehon terve immuunijärjestelmä selviytyy vaivattomasti niin pienistä taudinaiheuttajamääristä. Lääkärit puhuvat verenmyrkytyksestä vasta, kun näin ei enää ole ja ihminen sairastuu tämän taistelun seurauksena.
Jos verenpaine ei ole enää vakaa riittävällä tasolla elimistön oman tulehdusreaktion vuoksi, lääkärit kutsuvat sitä "septiseksi sokiksi". Tämä verenmyrkytyksen viimeinen vaihe vaarantaa elintärkeiden elinten verenkierron ja johtaa usein useiden elinten vajaatoimintaan ja jopa kuolemaan.
SIRS (systeeminen tulehdusreaktiooireyhtymä)
Nämä kriteerit eivät kuitenkaan ole riittävän tarkkoja ja sisältävät muita samankaltaisia oireita. Tämä tarkoittaa, että se ei aina ole sepsis, kun SIRS-kriteerit täyttyvät. Lisäksi ne antavat vain vähän viitteitä sairauden mahdollisesta kuolleisuudesta, joka on merkittävä kriteeri sepsiksessä.
Lue SIRS-artikkeli saadaksesi lisätietoja laukaisimista ja siitä, mitä tapahtuu, kun keholla on systeeminen tulehdusreaktio.
Septinen shokki
Lisätietoja loppuvaiheen sepsiksen riskeistä on artikkelissa Septinen shokki.
Vastasyntyneen sepsis
Erityinen verenmyrkytystapaus on ns. vastasyntyneiden sepsis. Se kuvaa vauvojen verenmyrkytystä ensimmäisen elinkuukauden aikana. Tässä erotetaan kaksi tyyppiä sen mukaan, kuinka nopeasti sepsis tapahtuu syntymän jälkeen.
Vastasyntyneen sepsiksen sepsiskriteerit on vaikeampi tunnistaa kuin aikuisilla potilailla. Vastasyntyneiden sepsistä pelätään sen fulminantin kulun vuoksi. Vauvoilla sepsis johtaa hengenvaaralliseen sairauteen paljon nopeammin.
Verimyrkytyksen oireet
Voit lukea kaiken tärkeän sepsiksen tyypillisistä merkeistä artikkelista Verenmyrkytys – oireet.
Mitkä ovat verenmyrkytysten syyt ja riskitekijät?
Sepsiksen alussa on yleensä paikallinen infektio, jonka aiheuttajina ovat usein bakteerit, joskus myös virukset, sienet (Candida sepsis) tai ns. alkueläimet (yksisoluiset organismit). Immuunijärjestelmä käynnistää puolustusreaktioita hyökkääjiä vastaan tulehduksen muodossa: Verenvirtaus sairastuneeseen kudokseen lisääntyy, samoin kuin verisuonten läpäisevyys.
Immuunijärjestelmän keskittynyt puolustuskyky ei kuitenkaan joskus riitä rajoittamaan ja poistamaan infektiota sen alkupisteessä. Sitten taudinaiheuttajat saavat yliotteen: Taudinaiheuttajat ja niiden toksiinit pääsevät verenkiertoon. Sepsiksen määritelmän mukaan lääkärit eivät tässä tapauksessa vielä puhu verenmyrkytyksestä, vaan bakteremiasta (bakteerit veressä).
Verisuonet koko kehossa laajenevat, mikä aiheuttaa verenpaineen laskun. Samaan aikaan tulehduksen merkit veressä lisääntyvät dramaattisesti, kun taas sydän ja keuhkot yrittävät kompensoida paluuverenkierron puutetta ja sen rikastumista hapella tekemällä kovempaa työtä. Tämän seurauksena hengitys ja syke kiihtyvät.
Muuttuneen verenkierron sekä taudinaiheuttajien ja immuunijärjestelmän aiheuttamien verisuonten ja kudosten vaurioiden vuoksi veri hyytyy nopeammin.
Periaatteessa sepsiksen syitä ovat kaikki paikalliset infektiot, kuten keuhkokuume tai virtsatietulehdukset. Sairaalainfektiot (sosokomiaaliset infektiot) ovat usein sepsiksen laukaisija. Sepsiksen riski on erityisen suuri:
- Hyvin nuoret (vastasyntyneet) sekä hyvin vanhat ihmiset ja raskaana olevat naiset.
- Haavat tai vammat, kuten suuret palovammat
- Tietyt hoidot ja tutkimukset, kuten verisuonten katetrit, virtsarakon katetrit, haavan dreenit
- Riippuvuussairaudet, kuten alkoholismi, huumeriippuvuus
- Geneettinen taipumus sepsikseen
Tutkimukset ja diagnoosit
Siksi käytetään lisäkriteerejä: Ns. Sequential Organ Failure Assessment (SOFA, Sequential Organ Failure Assessment) on erittäin monimutkainen seulontatyökalu, joka tunnetaan hyvin tehohoidosta.
Hieman yksinkertaistettu malli on nimeltään "quick SOFA" (qSOFA), ja se sisältää kolme tärkeää kliinistä parametria:
- Hengitystiheys/hengitysnopeus ≥ 20 hengitystä/min.
- Glasgow Coma Scale (GCS) < 15 (käytetään tajunnan ja aivotoiminnan häiriöiden arvioimiseen).
Verenmyrkytys epäillään, kun kaksi tai useampi näistä kohteista koskee sairastuneita henkilöitä.
Lääkärit tarkastelevat muita kliinisiä oireita alla olevien SIRS-kriteerien mukaisesti, kuten:
- Infektion esiintyminen, esim. mikrobiologiset todisteet patogeeneista potilasnäytteessä (verinäyte, virtsanäyte, haavapuikko) tai keuhkokuume röntgenkuvassa
- Syke vähintään 90 lyöntiä minuutissa (takykardia).
- Tietyt muutokset CBC:ssä: leukosyyttien (valkosolujen) määrä joko kohonnut (≥12,000 4,000/µL) tai vähentynyt (≤XNUMX XNUMX/µL) tai ≥ kymmenen prosenttia epäkypsiä neutrofiilejä (valkosolujen alaryhmä)
- Tulehdusparametrien CRP (C-reaktiivinen proteiini) tai pro-kalsitoniinin nousu.
- Hyytymishäiriöt, verihiutaleiden (trombosyyttien) määrän väheneminen.
- Sepsiksen kirurgiset tai piilotetut syyt ultraäänellä, tietokonetomografialla (CT) tai magneettikuvauksella (MRI)
Jos elimet toimivat vain rajoitetusti, lääkärit puhuvat infektiosta vakavana sepsiksenä. Tämä on totta, vaikka sepsiksen syitä ei ole vielä tunnistettu. Jos verenpaineessa on myös kriittinen lasku, sitä kutsutaan septiseksi sokiksi.
Sepsiksen onnistuneen hoidon edellytyksenä on perussairauden eli verenmyrkytykseen johtaneen infektion hoito. Tämä tehdään joko kirurgisesti tai lääkkeillä.
Sepsiksen hoito aloitetaan aina tartunnan lähteen etsimisellä, kuten tulehtunut umpilisäke, tulehtunut nivelproteesi tai jopa näennäisesti vähäpätöisiä asioita, kuten verisuonet käsivarressa tai virtsakatetri.
Kehossa oleva vieras aine on joskus myös tartuntalähteen paikka, esimerkiksi luukirurgiassa käytettävät ruuvit ja levyt tai esimerkiksi ehkäisykierukka.
Niin kutsutussa syynhallinnassa lääkäri poistaa tämän sepsiksen aloituskohdan mahdollisimman nopeasti. Joillakin sepsispotilailla infektion lähtökohtaa ei kuitenkaan voida määrittää.
Jos infektio on sieni- (Candida sepsis), virus- tai loisperäinen, sitä hoidetaan vastaavasti. Siksi immuunipuutteiset saavat yleensä laajakirjoisen antibiootin lisäksi mykoottia mahdollisia sienitauteja vastaan.
Hoito vaikeiden hoitomuotojen hoitoon
Parhaan mahdollisen hoidon saamiseksi on välttämätöntä tunnistaa taudinaiheuttaja. Taudinaiheuttajasta riippuen annetaan sitten kohdennettua hoitoa antibiootilla tai sienilääkkeillä.
Lisätoimenpiteet sepsiksen hoidossa tehohoidossa ovat:
- Nesteytys infuusiona (suolaliuos tai kristalloidiliuos) stabiloimaan verenpainetta ja sydän- ja verisuonijärjestelmää sekä ylläpitämään kudosten perfuusiota.
- Tarvittaessa verisolujen ja plasman korvaaminen verensiirrolla
- Vaikuttavien elinten toiminnan tukeminen esimerkiksi tekohengityksellä (uhkaavan) keuhkojen vajaatoiminnan tai dialyysin yhteydessä, mikä vapauttaa munuaisen veren suodatustehtävästä
- Särkylääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden antaminen
- Tarvittaessa verensokeria alentavaa insuliinihoitoa, koska verensokeritasot kohoavat joillakin sepsispotilailla
- Antikoagulanttilääkkeiden antaminen estämään verihyytymiä (tromboosia), joita voi muodostua kaikkialle kehoon vaikean sepsisjakson aikana
Uudet hoidot keinotekoisilla vasta-aineilla (immunoglobuliinit) ovat edelleen keskustelun kohteena vaikeina kurssein. Toistaiseksi ei ole tietoa siitä, mitkä vasta-aineet ovat tehokkaimpia missäkin sepsiksen muodossa. Siksi tätä hoitoa ei vielä suositella sepsiksen vakiona.
Taudin kulku ja ennuste
Ilman hoitoa taistelu verenmyrkytyksiä aiheuttavia taudinaiheuttajia vastaan leviää yhä enemmän, kunnes lopulta tapahtuu verisuonten ja elinten vaurioita (vakava sepsis).
Sepsiksen eteneminen riippuu taudinaiheuttajasta, potilaan iästä ja immuunijärjestelmän toimivuudesta.
Elinvauriot jättävät usein elinikäisiä vaurioita – esimerkiksi munuaisten vajaatoimintaa tai vajaatoimintaa, joka vaatii elinikäistä dialyysiä (verenpesua).
Joillakin potilailla sepsistä ei voida hoitaa menestyksekkäästi ja se johtaa kuolemaan.
Karkeasti sanottuna sepsiksen aiheuttaman kuoleman riski kasvaa noin prosentin tunnissa ilman asianmukaista hoitoa. Yhden päivän jälkeen ilman hoitoa riski on siis jo 24 prosenttia.
Saksassa 26.5 prosenttia septiseen sokkiin sairastuneista kuolee 30 päivän kuluttua verenmyrkytyksen aiheuttamaan verenkiertohäiriöön.
Toissijaisen vaurion vaara
Sairaalasta kotiutumisen jälkeen monet potilaat raportoivat sepsiksen myöhäisistä vaikutuksista, kuten hermovaurioista (polyneuropatiat), lihasheikkoudesta tai posttraumaattisesta stressistä ja masennuksesta (mikroskooppinen hermovaurio).
Tämä koskee erityisesti ihmisiä, jotka ovat sairaalahoidossa tai hoitolaitoksissa, immuunipuutteisia potilaita ja potilaita, jotka ovat juuri läpikäyneet leikkauksen. Näiden potilasryhmien tulee välittömästi ilmoittaa lääkärilleen, jos ilmenee kuumetta, vilunväristyksiä, hengenahdistusta ja/tai huimausta.
Varotoimenpiteet (ehkäisy) ovat tärkeä aihe erityisesti sairaaloissa. Hygieniatoimenpiteet, hyvä haavanhoito ja immuunipuutteisten potilaiden johdonmukainen suojaaminen voivat estää verenmyrkytyksiä monissa tapauksissa.
Sepsiksen ehkäisyvaihtoehdot riippuvat sepsiksen erityisestä syystä.
Sairaalassa saatujen infektioiden ehkäisy
Usein sepsiksen syy on infektio, joka ilmenee sairaalahoidon aikana (sairaalainfektio).
Ennaltaehkäisy kotona
Verimyrkytystä voi olla vaikea estää kotiympäristössä. Siitä huolimatta on olemassa toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää sepsiksen riskiä:
- Noudata yleisiä hygieniatoimenpiteitä, kuten käsien ja ruoan pesua.
- Puhdista avoimet haavat aina perusteellisesti puhtaalla vedellä ja suojaa ne uudelleen kontaminoitumiselta – käyttämällä sidettä tai haavalaastaria
- Älä naarmuta hyönteisten puremia, koska se johtaa avoimiin haavoihin
- Suorita rokotukset Robert Koch Instituten (STIKO) pysyvän rokotuskomission suositusten mukaisesti.
