Angiotensiini 2 on endogeeninen hormoni, joka kuuluu ns. Peptidien luokkaan hormonit. Peptidi hormonit (synonyymi: proteohormonit) rakennetaan pienimmistä yksittäisistä komponenteista, aminohapoista, ja ovat vesiliukoisia (hydrofiiliset / lipofobiset). Angiotensiini 2 itsessään koostuu yhteensä kahdeksasta aminohaposta.
Vesiliukoisen ominaisuutensa vuoksi angiotensiini 2 ei kykene kulkemaan solukalvo suorittaa itsenäisesti ja suorittaa viestitoiminnonsa solun sisällä. Siksi sen vaikutus hormonina voi ilmaantua vasta sitoutumisen jälkeen sopivaan pintareseptoriin. Osana reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmää (RAAS) angiotensiini 2: lla on ratkaiseva rooli veden säätelyssä tasapaino ja huolto veri paine.
Angiotensiini 2: n muodostumista ja vapautumista ei tapahdu organismissa mielivaltaisina määrinä. Pikemminkin kudoshormoni angiotensiini 2 on osa spesifistä aktivaatiokaskadia, ns. Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmää. Tämän järjestelmän aikana munuainen reagoi putoamiseen veri paine tai vähentynyt verenkierto vapauttamalla reniinientsyymi.
Akuutti suolan ja veden menetys, joka voidaan rinnastaa suolan vähenemiseen veri määrä laukaisee myös reniinin vapautumisen. Reniini kykenee entsyyminä hajottamaan angiotensiini 2: n edeltäjän, nimittäin angiotensiini 1: n, muodostuneesta angiotensinogeenistä. maksa soluja. Hormonin esiaste muuttuu aktiiviseksi hormoniksi sitten angiotensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE) avulla.
Angiotensiini 2-kudoshormonille spesifinen pintareseptori (AT-reseptori) sijaitsee pääasiassa kudoksen hormonin ulkopinnalla solukalvo of verisuoni, munuainen ja lisämunuaisen solut. Sitoutumalla veren angiotensiini 2 -reseptoreihin alukset, sileiden lihassolujen sisällä aktivoituu signalointiketju, joka laukaisee niiden supistumisen. Tällä tavalla aiemmin pudonnut verenpaine kohoaa jälleen reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän vaikutuksen kautta.
In munuainen, spesifisen angiotensiini 2 -reseptorin aktivaatio johtaa pienimmän munuaisen supistumiseen alukset. Tämä prosessi varmistaa, että munuaisten toiminta pysyy vakiona myös silloin verenpaine tippaa. vuonna lisämunuainen, angiotensiini 2: lla ei ole suoraa vaikutusta verisuoni- tai lihassoluihin.
Sen sijaan kudoshormoni paljastaa vaikutuksensa stimuloimalla kahden muun lähettimen, aldosteronin ja adrenaliinin, vapautumista. vuonna aivolisäke (Lat. aivolisäke), toisen hormonin lisääntynyt vapautuminen laukaistaan myös sen jälkeen, kun angiotensiini 2 sitoutuu reseptoriinsa.
Oletetaan myös, että jano voi hallita angiotensiini 2: n vapautumisella. Yleensä kudoshormoni angiotensiini 2: n kuvatut toiminnot voidaan tiivistää verenpaine-lisäävaikutus. Organismi ei voi erittää angiotensiini 2: ta todellisessa muodossaan.
Pikemminkin kudoshormoni on katkaistava erityisellä entsyymit (aminopeptidaasit) sen jälkeen kun se on vaikuttanut ja siten inaktivoitunut. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että hajoamisprosessin aikana tuotetuilla välituotteilla voi myös olla vaikutus kudoshormoniin. - Verisuonisto
- munuaiset
- Lisämunuaiset ja
- CNS (keskushermosto)
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä yleensä ja erityisesti kudoshormoni angiotensiini 2 tarjoavat lääkevalmistajille sopivan kohteen monien sairauksien hoitoon. Kaikkia yleisiä lääkkeitä tuotetaan ja käytetään yleensä verenpaineen alentamiseen (verenpainelääkkeet) ja lievittämiseen sydän. Karkea ero tehdään kahden tyyppisen lääkityksen välillä: ACE: n estäjien ja AT1-reseptoriantagonistien tärkeimpiä sivuvaikutuksia ovat: esiintyvät
- ACE: n estäjät (estävät angiotensiini 2: n muodostumista)
- AT1-reseptorin antagonistit (estävät hormonin spesifisen reseptorin ja estävät siten angiotensiini 2-reseptorin vuorovaikutuksen)
- Krooninen rintakehän yskä
- Hypotensio
- Päänsärky
- Väsymys ja
- Verenkierto-ongelmat
- Huumeet Korkea verenpaine
- Angiotensiini-2-antagonistit
- Angiotensiini 2 -toiminta
- ACE-estäjät
- ACE-estäjät Sivuvaikutukset
