esittely
Käyttäytymisterapia on tärkeä osa ns psykoterapia ja sitä käytetään usein psykologiassa potilaan auttamiseen hänen kanssaan mielisairaus. Ratkaiseva tekijä tässä on, että ei psykologi tai psykiatri yksin auttaa potilasta, mutta että potilas ohjataan auttamaan itseään. Tätä kutsutaan usein "avuksi omatoimiseksi", koska potilaalle opetetaan useissa istunnoissa terapeutin kanssa, kuinka muuttaa omaa käyttäytymistään ja siten auttaa ja parantaa itseään.
Yleensä käyttäytymisterapiassa oletetaan, että jokainen ihminen on ehdollistettu. Tämä tarkoittaa seuraavaa: Jos potilas on kuullut vain riittävän usein, että aina kun äiti näkee hämähäkin, hän paniikkia ja alkaa huutaa, potilaan mielestä hämähäkki on jotain pelottavaa, vaikka hämähäkkien sinänsä ei tarvitse olla pelottavia. Potilaalla voi jopa kehittyä hämähäkkifobia, eli hämähäkkien paniikkinen pelko hämähäkkien oppimisen pelosta.
Tätä voidaan hoitaa käyttäytymisterapian avulla, jossa potilas oppii käsittelemään pelkoa ja voittamaan sen analysoimalla ja arvioimalla omaa käyttäytymistään ja muuttamalla sitä tarvittaessa. On tärkeää, että jokainen potilas kehittää oman strategiansa esimerkiksi tietyn pelon käsittelemiseksi. Tämä on käyttäytymisterapian tärkein perusominaisuus.
Käyttäytymisterapiassa on siis ensisijaisesti kyse siitä, että potilaalle annetaan erilaisia mahdollisuuksia päästä ulos epämiellyttävästä tilanteesta tai ahdistavasta tilanteesta. Käyttäytymisterapia sopii yleensä monille potilasryhmille. Toisaalta potilaat, joilla on ahdistuneisuushäiriöt voi hyötyä käyttäytymisterapiasta, mutta muut psykologiset häiriöt, kuten riippuvuus, Masennus, palovammat tai persoonallisuushäiriöt voidaan hoitaa myös käyttäytymisterapian avulla. Käyttäytymisterapia edustaa usein vankkaa perushoitoa lääkehoidon lisäksi, vaikka lisäryhmätilaisuudet tai muutkin hoitomuodot saattavat olla tarpeen potilasta ja tarpeesta riippuen.
