Seuraavat ovat tärkeimmät sairaudet tai komplikaatiot, joihin latentti metabolinen (aineenvaihduntaan liittyvä) asidoosi voi vaikuttaa:
Tietyt perinataalijaksosta peräisin olevat olosuhteet (P00-P96).
- Ennenaikaisten imeväisten kasvun heikkeneminen
veri, hematopoieettiset elimet - immuunijärjestelmä (D50-D90).
- NK-solujen aktiivisuuden menetys (luonnollinen tappajasolu; luonnolliset tappajasolut).
- Lymfosyyttien lisääntymisen estäminen (infektioiden torjunta).
Endokriiniset, ravitsemus- ja aineenvaihduntataudit (E00-E90).
- Tyypin 2 diabetes mellitus
- Wg. insuliiniresistenssi ↑
- Nettohormogeenituotanto (NEAP), potentiaalinen munuaishappokuormitus (PRAL) ja eläinproteiinin ja kaliumin suhde (A: P) liittyvät positiivisesti tyypin 2 diabetes mellitukseen
- Insuliiniresistenssi ↑
- Lisääntyminen solunulkoisissa kalium (hyperkalemia).
Vaikuttavat tekijät terveys tila, joka johtaa terveydenhuolto käyttö (Z00-Z99).
- Stressi-lapsilla mitattiin stressihormoni-kortisolin ja spesifisten solukortisolin remodeling-tuotteiden (esim. 6-beeta-hydroksikortisoli) eritys lisääntyneen munuaishappojen erittymisen (nettohappojen erittyminen, NAE) läsnä ollessa.
Sydän ja verisuoni (I00-I99).
- verenpainetauti riski ↑ - johtuu pienestä muutoksesta happo-emäs-aineenvaihdunnassa vuonna lapsuus kohti suurempaa happokuormitusta (happamoitumista) suolan saannista riippumatta.
Tuki- ja liikuntaelimistön ja sidekudos (M00-M99).
- Nivelkipu (nivelkipu)
- Lihaskipu (lihaskipu)
- Osteopenia (vähentynyt luuntiheys; edeltäjä osteoporoosi).
- osteoporoosi
Oireet ja poikkeavat kliiniset ja laboratorioparametrit, muualle luokittelemattomat (R00-R99).
- Huonosta
Happo-emäs-aineenvaihdunnan monimutkaiset häiriöt ovat yleisempiä varhaisessa vaiheessa lapsuus kuin muissa ikäryhmissä. Erään tutkimuksen mukaan jopa lievä asidoosi elintarvikkeista johtaa heikentyneeseen kasvuun.
Muut seuraukset
- Entsyymiaktiivisuuden väheneminen
- Diffuusiohäiriöt ja siten kudosten vähentynyt ravinteiden ja elintärkeiden aineiden (makro- ja hivenravinteiden) saanti.
- Solujen osmoottinen muutos (turvotus ja muodonmuutos).
- Heikentynyt happi elinten toimintojen käyttö ja siten heikkeneminen (sydän, munuaiset jne.)
- Vaskulaaristen lihasten vasteen väheneminen katekoliamiinien.
