Diagnoosi
Jopa aikana raskaus, diagnoosi rintaneula-oireyhtymä on jaettu useisiin vaiheisiin. Lääkäri-potilas-kuulustelun (anamneesi) aikana havaittujen oireiden kuvaus voi antaa alustavan osoituksen rintaneula-oireyhtymä. Myöhemmin tämä epäilty diagnoosi voidaan vahvistaa lisätoimenpiteillä.
Suunnan aikana lääkärintarkastus, molemmat kädet on tutkittava vertailuun. Tässä vaiheessa lääkäri kiinnittää erityistä huomiota näkyviin poikkeavuuksiin, kuten punoitukseen, turvotukseen, mustelmiin ja / tai vammoihin. Tämän jälkeen käden ja sormien liikkuvuus sekä niiden herkkyys voidaan tarkistaa erilaisilla testimenettelyillä.
Lisäksi erilaiset provokaatiotestit ovat osa tavallista diagnoosia rintaneula-oireyhtymä, jopa aikana raskaus. Näissä testeissä lääkäri yrittää provosoida kipu tyypillinen rannekanavan oireyhtymälle. Hän esimerkiksi napauttaa rannekanavaa tarkistaakseen onko siinä ärsytystä mediaanihermo.
Lisäksi pitkäaikainen voimakas taipuminen ranne voi johtaa kipu tyypillinen rannekudoksen oireyhtymälle. Elektrofysiologinen tutkimus voidaan suorittaa myös aikana raskaus Epäröimättä. Tämä menetelmä voi auttaa vahvistamaan diagnoosin "rannekanavan oireyhtymä" ja arvioimaan taudin laajuuden.
Tämän tutkimuksen aikana hermon johtumisnopeus, ts mediaanihermo määritetyn ärsykkeen lähettämiseksi mitataan. Hermon johtumisnopeuden aleneminen on tyypillistä korostetulle rannekanavan oireyhtymälle. Joissakin tapauksissa voidaan tarvita myös muita kuvantamismenettelyjä.
Raskauden aikana tulisi välttää mahdollisuuksien mukaan röntgen-, tietokone- ja magneettikuvausten valmistelua. Tästä syystä ultraääni raskauden aikana tehtävä tutkimus voi auttaa vahvistamaan diagnoosin "rannekanavan oireyhtymä". Lisäksi ns.elektromyografia”(Lyhyt: EMG), koska hermon toimittaman lihaksen sähköisen aktiivisuuden mittaus peukalon pallon alueella on tärkeä menetelmä rannekanavan oireyhtymän diagnoosi. Tämä tutkimusmenetelmä voidaan tarvittaessa suorittaa myös raskauden aikana.