Hermoston toiminta
- hermosto, osana organismia, toimii imemään, hallitsemaan ja säätämään ärsykkeitä ja sillä on suuri vaikutus kehoon. Se on ”kommunikoivasti” yhteydessä kehoon ja ympäristöön. YK: n toiminta hermosto voidaan yksinkertaistaa seuraavasti: Ärsykevastaanottimen (anturin, reseptorin) kautta aistielinten ärsykkeet havaitaan ja ohjataan herkän hermokuitu keskustaan hermosto (CNS).
Täällä toimitetut (afferentit) tiedot käsitellään. Tiedot koodataan yleensä sähköisenä signaalina (toimintapotentiaali). Erilaiset hermosolut ovat mukana prosessoinnissa.
Tietojen siirto tapahtuu muun muassa lähettimien (lähettimien) välityksellä. Lopuksi tieto saavuttaa purkautuvan moottorin (efferentin) hermokuitu, joka siirtyy keskushermostosta kohti "kaukaisinta keskustaa" (perifeeria) onnistuneeseen elimeen, esim. lihassoluun. Siellä käsitelty tieto välitetään ja tapahtuu reaktio, esim. Lihas jännittyy hermosolu (neuronilla) on monia dendriittejä, jotka ovat eräänlainen liitäntäkaapeli muihin hermosoluihin niiden kanssa kommunikoimiseksi.
- Hermosolu
- dendrite
Selkäytimen anatomia
- selkäydin on säikeinen ja sen etupuolella on (vatsa- tai etuosa) uran, jota kutsutaan vatsan keskihalkeamaksi. selkäydin valtimo (A. spinalis anterior) kulkee tämän uran läpi. Suoraan etupuolen halkeamaa vastapäätä on toinen lovi, ns. Selkäpuolinen mediaani sulcus posterior.
Tämä jatkuu sisäänpäin väliseinäksi, ns. Septum medianum dorsale. Etuosan lovi, eli halkeama mediana ventralis / etuosa ja takaseinä, jakavat selkäydin kahteen puolikkaaseen, jotka ovat peilikuvia toisistaan.
- Sulcus medianus posterior
- Hinterhornin harmaa aine
- valkea aine
- Etuosan sarven harmaa aine
- Mediana anteriorinen halkeama
Selkäytimen poikkileikkauksessa näkyy sisäalueella oleva harmaa aine japerhonen-muotoinen ”muodostettu, joka on jaettu etu- ja takaosaksi” sarveksi ”.
Harmaata ainetta kehystää kuitumainen substantia alba, joka erottuu selvästi sen valkoisesta väristä. Paikannuksesta riippuenperhonen harmaan aineen muoto voi vaihdella. Selkäytimen osissa rinta ja lanne, harmaa aine sisältää kummallakin puolella pienen sivusarven etu- ja takasarvien lisäksi, joka asettuu paikoilleen kahden sarven väliin.
Harmaan aineen keskellä on keskikanava (canalis centralis), poikkileikkaukseltaan se näkyy pienenä reikänä. Keskikanava on täynnä nestettä ja edustaa selkäytimen sisäistä nestetilaa. Pitkittäisleikkaus osoittaa, että selkäytimessä on joissakin paikoissa sakeutumia, joita kutsutaan immittumensensseiksi.
Ne löytyvät kohdunkaulan ja lannerangan tai ristiluun alueelta ja johtuvat lisääntyneestä hermokappaleiden ja hermoprosessien määrästä tällä alueella, jotka ovat vastuussa raajojen, kuten käsivarsien ja jalkojen, hermostuneesta tarjonnasta. Harmaan selkäytimen aineen laaja etusarvi (Cornu anterius) sisältää hermosolu elimet, joiden jatkeet (aksonit) liikkuvat eri lihaksiin (ns. motoneuronit). Laajennukset hermosolu etusarven rungot muodostavat selkärangan etumoottorin (eli liikkeen) osan hermojuuri, joka tulee esiin selkäytimen sivulta.
Selkäytimen takasarvi on selkäydinhermon juurien takaosan herkän osan sisääntulokohta, joka välittää kehällä syntyneen "huovan" informaation aivot (esim kipu, lämpötila, kosketuksen tunne). Toisin kuin motoristen hermosolujen rungot, herkkyydestä vastaavat hermosolurungot sijaitsevat ns. Selkärangassa ganglio, joka sijaitsee selkäytimen ulkopuolella (mutta silti selkärankakanava). Siitä huolimatta solurunkoja (säikeissoluja) löytyy myös takaosasta, mutta ne kuuluvat valkoisen aineen pitkiin etu- ja sivusäikeisiin.
Sivusarvi sisältää kasvulliset hermosolut (neuronit) sympaattinen hermosto (rintakehässä ja lannerangassa) ja parasympaattinen hermosto (sakraalisoluissa). Kuvatut 3 sarvea ovat poikkileikkaukseltaan vain "sarvet" ("perhonen siivet"). Kolmiulotteisesti tarkasteltuna ne ovat itse asiassa sarakkeita, joiden yhteydessä puhumme myös columnaeista (groins).
Etuosan sarven etupylvästä kutsutaan columna anterioriksi, taka-sarven takaosaa ja sivusarven sivupylvästä kutsutaan columna lateralisiksi. Pylväitä ei tule kuvitella yhtä paksuiksi säikeiksi juoksu läpi koko selkäytimen ylhäältä alas. Soluryhmät muodostavat pieniä pylväitä, jotka voivat ulottua useiden segmenttien yli (selkäytimen kerrokset).
Näitä soluryhmiä kutsutaan ytimiksi. Tällaisen ryhmän solut ovat sitten vastuussa tiettyjen lihasten innervaatiosta joka kerta. Jos esimerkiksi soluryhmä ulottuu useiden segmenttien yli, myös sen solupidennykset (aksonit) nousevat selkäytimestä useiden etujuurien läpi.
Poistumisensa jälkeen aksonit muodostavat uudelleen hermon, joka sitten vetäytyy lihakseen.Tässä tapauksessa puhutaan ääreishermosta. Jos ääreishermo vaurioituu, se johtaa perifeeriseen halvaukseen, mikä johtaa siihen liittyvän lihaksen täydelliseen epäonnistumiseen. Jos toisaalta a hermojuuri hermoston vaurioitunut, tämä johtaa radikulaariseen halvaukseen (radix = juuri), ts. eräät lihasten toiminnot menetetään.
Käsien ja jalkojen alueella on erikoisuus: tässä selkäydin hermot muodostavat hermopunoksia, ns. Ihon aluetta, jonka segmentin hermokuidut tuottavat, kutsutaan dermatomiksi. Segmentin hermoprosessien toimittamia lihaskuituja kutsutaan myotoomaksi.
On syytä muistaa, että lihasten toimittaja ei ole yksi segmentti, vaan tietyissä olosuhteissa useiden lihasten monet osatoiminnot. Keskuskanavan ympärillä on myös hermokuituja, jotka yhdistävät selkäytimen kaksi puoliskoa, joita kutsutaan commissure-kuiduiksi (commissura grisea). Nämä varmistavat, että toinen puoli tietää mitä toinen puoli tekee.
Tämä tasapaino palvelee tasapainoprosessia. Commissurikuidut kuuluvat selkäytimen omaan laitteistoon. Tämä sisältää ne hermosolut ja niiden kuidut, jotka kommunikoivat keskenään selkäytimen tasolla ja mahdollistavat siten prosessit ilman, että heidän on käytettävä aivot. Tähän sisältyy esimerkiksi selkäytimen oma refleksi.
