Nukutus

Anestesia (kreikkalainen aisteesi: havainto, tunne) viittaa farmakologisten aineiden aiheuttamaan tunteettomuuteen. Anestesian alkuaikoina, huumeet olivat typpioksidi (ilokaasu), esimerkiksi. Lääketieteessä anestesiaa käytetään invasiivisten (kirurgisten) diagnostisten tai terapeuttisten toimenpiteiden suorittamiseen. Tehohoidon lisäksi mm. kipu hoito ja osittain hätätapaus ja palliatiivinen lääketiede, anestesia on osa anestesiologian lääketieteellistä erikoisalaa, joka vaatii residenssin. Seuraavat kohdat antavat lyhyen vaikutelman anestesiologin käytännön laajuudesta:

Ennen anestesiaa suoritetaan perusteellinen lääketieteellinen historia ja potilaan koulutus, joka on pakollista, suoritetaan, koska anestesian tai anestesian aikana voi ilmetä vakavia komplikaatioita. Nukutuslääkärin on tiedusteltava ennen leikkausta useista sairauksista/riskitekijöistä, jotka voivat viitata mahdollisiin anestesiaongelmiin:

Nukutus

Nukutus on tavanomainen anestesia tai yleisanestesia (kreikan nàrkosi: nukuttaa). Tämä anestesian muoto mahdollisti ensin nykypäivän kirurgisten standardien kehittämisen. Yleinen anestesia määritellään muutamilla perustavoitteilla:

  • Tietoisuuden sammuminen ja amnesia (kyky muistaa).
  • Analgesia (kivuton)
  • lihas rentoutuminen (lääkkeiden aiheuttama lihasten rentoutuminen).
  • Kasvullisen vaimennus refleksi (estää organismin mahdolliset reaktiot mahdollisesti haitallisille ärsykkeille).

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi käytetään pääasiassa seuraavia lääkeryhmiä:

Ennen leikkausta päätavoitteena on potilaan anksiolyysi (ahdistuksen poistaminen). Leikkauksen aikana keskitytään edellä mainittuihin tavoitteisiin ja antiemeettiseen ennaltaehkäisyyn (ehkäisevät toimenpiteet pahoinvointi). Leikkauksen jälkeen kipulääke hoito erityisesti sitä jatketaan intensiivisesti ja annetaan antiemeettistä hoitoa. Leikkauksen tyypistä ja kestosta riippuen lääkitystä säädetään potilaslähtöisesti.

Muut anestesian muodot

Seuraavat anestesian muodot esitetään erikseen muissa artikkeleissa: