Persoonallisuustekijät
Jokaisen ihmisen persoonallisuus voi myös päättää sairastua Masennus. Tutkimukset ovat osoittaneet, että erittäin järjestäytyneet, pakonomainen, suorituskykyyn suuntautuvat ihmiset (ns. Melankolinen tyyppi), joilla on heikko itseluottamus, kärsivät todennäköisemmin Masennus kuin esimerkiksi ihmisillä, joilla on hyvin itsevarma ja vahvat persoonallisuudet. Ihmiset, joilla on alhainen turhautumisen suvaitsevaisuus (ts. Ihmiset, joilla on vaikeuksia pettymyksissä), kärsivät myös todennäköisemmin Masennus useammin ja nopeammin.
Genetiikan ja persoonallisuuden lisäksi kasvatuksellamme on myös tärkeä rooli masennuksen kehittymisessä. Esimerkiksi, jos lapset kokivat vanhempiensa erittäin takertuviksi, ahdistuneiksi ja huolehtiviksi, nämä lapset eivät todennäköisesti koskaan oppineet tekemään omia päätöksiä, erottamaan vanhemmistaan ja olemaan itsevarma. He eivät ole usein oppineet käsittelemään stressiä tai tekemään omia päätöksiä.
Jos nämä lapset joutuvat sitten aikuistilanteisiin, joissa heidän on toimittava itsenäisesti ja otettava vastuu, he tuntevat usein hukkua. Ne dekompensoivat eivätkä usein näe ulospääsyä. Psykodynaamisesti tämä johtaa regressioon (regressioon), joka ilmenee ajattelun puutteena, väsymyksenä ja sosiaalisena vetäytymisenä.
Tämän rinnalla esiintyy usein syyllisyyden ja itsesyytön tunteita. Yksi tuntuu epäonnistumiselta, jolloin negatiiviset ajatukset voimistuvat edelleen ja voivat viime kädessä johtaa itsemurha-aloitteisiin (itsemurha). Teorialla "opittu avuttomuus" on myös tärkeä rooli tässä.
Tämän teorian mukaan ihmiset uskovat olevansa voimattomia useissa asioissa; että he eivät voi koskaan muuttaa mitään. Esimerkiksi, jos ihmiset epäonnistuvat työhaastattelussa, he ajattelevat sen johtuvan epäonnistumisesta. Jos sitten alkaa yleistää näitä ajatuksia eli laajentaa niitä muille elämän alueille, hän joutuu oppimisen avuttomuuden ajatusmalleihin.
Nämä ihmiset ajattelevat esimerkiksi: ”En voi edes saada työtä enkä voi lopettaa tupakointi. Ei ole väliä mitä aloitan, en voi tehdä mitään. Joten olen epäonnistunut.
”Tällaisilla ajatuksilla on dramaattisia seurauksia itsetuntoomme ja elämäämme. Ne, jotka kärsivät, vetäytyvät usein ja muuttuvat passiivisiksi. Tämä puolestaan johtaa siihen, että he eivät todellakaan muuta tilannettaan ja tulevaisuus näyttää pessimistiseltä. Häiriintynyt äiti-lapsi -suhde, vanhemman varhainen menetys tai itsetunto puute varhaisesta lähtien lapsuus voi myös johtaa tiettyyn haavoittuvuuteen (haavoittuvuuteen) stressitekijät ja pettymykset ja loppujen lopuksi masennus. Jopa menneisyydestä puutteellisesti käsitellyt stressitraumat (kuten raiskaus tai sotakokemukset) voidaan elvyttää nykyisissä konflikteissa (erottaminen kumppanista) ja edistää masennuksen puhkeamista.
Reaktiiviset tekijät
Masennus esiintyy usein vain silloin, kun esiintyy tiettyjä negatiivisia, stressaavia tai kriittisiä elämäntapahtumia. Ne voivat vaihdella muuttamisesta tai eläkeiän saavuttamisesta (siirtymismasennus) eroon elämänkumppaneista tai läheisten kuolemaan. Krooniset konfliktit (kuten konfliktista kärsivä kumppanuus tai pysyvä ylikuormitus työssä) voivat myös johtaa masennukseen pitkällä aikavälillä. Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että stressaavat elämäntapahtumat, kuten häät tai muutto, johtavat lisääntyneeseen kortisolin (stressihormoni) vapautumiseen. Tämä puolestaan vaikuttaa aineenvaihduntaamme, tuo sen ulos tasapaino ja voi viime kädessä johtaa masennuksen puhkeamiseen.
Kaikki tämän sarjan artikkelit:
