Bentsodiatsepiini on lääke, joka vaikuttaa keskushermostoon ja jolla on anksiolyyttinen ja rauhoittava vaikutus.
Vaikutus
Stimuloivia ja estäviä hermokuituja ja hermosoluja esiintyy samanaikaisesti keskushermostossa. Liitännäisillä messenger-aineilla (lähettimillä) on myös kiihottava tai estävä vaikutus. Estävien hermokuitujen pääasiallinen lähetin on GABA (gamma-aminovoihappo).
Tämä aine sitoutuu a: n spesifisiin kohtiin (GABA-reseptorit) hermosolu ja siten estää sen aktiivisuutta. GABA-reseptoreilla puolestaan on sitoutumiskohta bentsodiatsepiineille. Kun bentsodiatsepiini sitoutuu GABA-reseptoriin, GABA-reseptori aktivoituu voimakkaammin, mikä lisää GABA: n estovaikutusta. Inhibiittikuiduilla on rauhoittavia ja ahdistusta lieventäviä vaikutuksia ihmiskehossa, joten bentsodiatsepiini pystyy tehostamaan näitä vaikutuksia. Bentsodiatsepiinit tunnetaan siksi myös GABA-reseptorin agonisteina (tehostajina).
Aktiiviset ainesosat
Bentsodiatsepiiniryhmässä on suuri määrä yksittäisiä vaikuttavia aineita, joilla on erilaiset vaikutukset ja joilla on siten monia eri käyttöalueita. Bentsodiatsepiinit toimivat joko rauhoittavat lääkkeet (rauhoittavat, rauhoittavat), anksiolyyttiset, unilääkkeet (unihäiriöt) tai kouristuksia estävät lääkkeet (epilepsialääkkeet). Rauhoittavat aineet ovat esimerkiksi bentatsepaami tai lopralotsaami.
Ahdistusta estäviä lääkkeitä ovat etitsolaami tai klotiatsepaami. Nitratsepaamia ja tematsepaamia käytetään unia aiheuttavina lääkkeinä. Klonatsolaami ja klonatsepaami ovat antikonvulsantteja.
Joillakin bentsodiatsepiineilla ei ole vain yhtä vaikutusta, ne tekevät useita asioita kerralla. Diatsepaami, luultavasti tunnetuin bentsodiatsepiini, on ahdistusta lievittävä ja rauhoittava vaikutus sekä kouristuksia estävä vaikutus. Eri vaikuttavat aineet eroavat suuresti puoliintumisajastaan eli ajasta, jonka jälkeen vain puolet alunperin annetusta lääkkeen määrästä jää elimistöön. Siksi niillä kaikilla on erilainen vaikutuspituus, ja vaikutus voi vaihdella suuresti.
Soveltamisalat
Bentsodiatsepiineja käytetään laajalti melkein kaikilla alueilla, mutta etenkin nukutus anestesian aikaansaamiseksi. Tämän luokan lääkkeiden rauhoittavia ja anksiolyyttisiä vaikutuksia käytetään indusoimaan nukutus. Bentsodiatsepiinien anksiolyyttisellä komponentilla on myös tärkeä rooli psykoterapia ahdistuksen ja levottomuuden hoidossa.
Epileptiset kohtaukset voidaan hajottaa tai estää antikonvulsanttivaikutuksen ansiosta. Bentsodiatsepiineilla on myös hyödyllinen tarkoitus nukahtaa tai nukkua yön yli. Lihaskouristuksissa ne rentouttavat lihaksia.
Annosmuodot
Bentsodiatsepiineja on saatavana vain lääkärin määräyksestä. Ne toimitetaan yleisimmin tablettimuodossa. Tabletteina niitä käytetään pääasiassa rauhoittavat lääkkeet tai auttaa ihmisiä nukahtamaan. Bentsodiatsepiineja annetaan laskimoon suonensisäisen kanyylin kautta tai injektiona sairaalassa, leikkausta valmisteltaessa tai sisään hätätapaus, esimerkiksi epileptinen kohtaus.
Riskit
Bentsodiatsepiinin käyttöön liittyviä riskejä ovat haittavaikutukset, kuten väsymys, haluttomuus, päänsärkyä, lihasheikkous ja uneliaisuus. Reagointikyky ja kognitiivinen kyky ovat heikentyneet, eikä ajoneuvon ajamista tai koneiden käyttöä ole suositeltavaa, kun käytetään bentsodiatsepiineja. Lisäksi pitkäaikainen bentsodiatsepiinien käyttö on riskialtista toleranssin kehittymisen riskin takia.
Suvaitsevaisuus johtaa usein riippuvuuteen. Vaikka bentsodiatsepiinit eivät aiheuta yhtä riippuvuutta kuin esimerkiksi barbituraatit, pitkäaikaista käyttöä tulisi harkita huolellisesti ja keskustella lääkärin kanssa. Riippuvuus johtaa vieroitusoireisiin, kuten päänsärkyä, vapinaa, levottomuutta ja hermostuneisuutta.
Lopuksi, jos vieroitusoireet ovat erittäin voimakkaita, kramppeja voi myös esiintyä. Myrkytys bentsodiatsepiineilla johtuu joko lääkkeen vahingossa tapahtuvasta tai tahallisesta väärinkäytöstä. Tahaton väärinkäyttö, joko liikaa kerralla tai yhdessä alkoholin kanssa, lisää huomattavasti bentsodiatsepiinien vaikutuksia.
Tahallista väärinkäyttöä itsemurhatarkoituksiin tapahtuu myös, vaikka bentsodiatsepiinit eivät sovi itsemurhaan, koska niillä ei ole estävää vaikutusta hengityskeskukseen. Bentsodiatsepiinimyrkytyksen oireita ovat tajunnan menetys, pahoinvointi ja oksetus. Myrkytyksen myöhemmissä vaiheissa potilaat ovat täysin tajuttomia, eikä heillä ole mitään suojaa refleksi eivätkä vastaa kipu ärsykkeitä.
Terapeuttisilla toimenpiteillä pyritään ensisijaisesti varmistamaan potilaan hengitystiet. Koska kaikki suojaavat refleksi epäonnistuu, sairastunut henkilö ei enää pysty yskä, esimerkiksi. Mahdollinen oksentelu yksinkertaisesti niellään, joutuu keuhkoihin ja on olemassa riski keuhkokuume.
Klinikalla hengitystiet kiinnitetään putken (putken) avulla, joka työnnetään sisään henkitorvi. Kuten a ensiapu mittaa, a vakaa sivuttaisasento on suositeltavaa kiinnittää hengittäminen. Hengitystiet pidetään avoimina, oksentelu ja eritys voivat vuotaa ulos sivusuunnassa suunnatusta suu.
Klinikalla seurataan muita toimenpiteitä, kuten mahahuuhtelu tai vettä tyhjentävien lääkkeiden käyttö (diureetit). Toinen tapa hoitaa myrkytys bentsodiatsepiineilla on antaa vastalääke. Flumatseniili on yksi tällainen vastalääke.
Se on niin kutsuttu bentsodiatsepiiniantagonisti (vaimennin), mikä tarkoittaa, että aine estää bentsodiatsepiinien sitoutumiskohdat GABA-reseptorissa. Bentsodiatsepiinit eivät silloin enää kykene toimimaan. Keho hajottaa flumatseniilin hyvin nopeasti.
Suurissa bentsodiatsepiiniannoksissa tapahtuvassa myrkytyksessä vastalääkettä on annettava usein menestyksen saavuttamiseksi. Flumatseniili ei ole tarkoitettu potilaille, jotka ovat riippuvaisia bentsodiatsepiineista. Jos bentsodiatsepiinit lakkaavat toimimasta yhtä äkillisesti kuin flumatseniili, vieroitusoireet ovat vakavia. Flumatseniilin käyttöä bentsodiatsepiiniantagonistina on sen vuoksi käytettävä varoen, eikä sitä tule tehdä ennen kuin on selvää, onko potilas käyttänyt bentsodiatsepiineja pitkään aikaan.
