Kihti

Synonyymit laajemmassa merkityksessä

Lääketiede: Hyperurikemia “Zipperlein”, kihti, Podagra, uritis-niveltulehdus

Määritelmä kihti

Kihti on aineenvaihdunnan häiriö, jossa virtsahappokiteet kertyvät pääasiassa liitokset. Virtsahappoa tuotetaan ihmiskehossa muun muassa solukuoleman ja solukomponenttien hajoamisen aikana (esim. DNADNS = deoksiribonukleiinihappo). Tämä johtaa reumaattisiin valituksiin, ts liitokset sairaus, minkä vuoksi tauti luokitellaan reumaattiseksi.

Peukalon pää liitokset tämä voi myös vaikuttaa, jolloin kärsivät kärsivät erittäin vakavista kipu. Lisätietojen saamiseksi toimittajat suosittelevat seuraavaa artikkelia: Kipu peukalonpäässä

• tulehdukset
• Turvotukset ja
• Kova kipu

Kihti: Tunnettu tauti ... Keskiajalla kihtiä pidettiin a rankaiseminen ahmimisesta ja liiallisesta alkoholinkäytöstä, koska se vaikuttaa yleensä vain ihmisiin, joilla on varaa rikkaille ruokavalio paljon lihaa ja rasvaisia ​​kaloja. Kuuluisia potilaita olivat esimerkiksi Kaarle V, Henrik VIII tai Michelangelo ... Tänään voidaan havaita, että kihti liittyy useammin ns.metabolinen oireyhtymä“, Joka on sairaus, joka voi tarttua kehon läpi: Kasvavan voimansa myötä myös taudin kihti on jälleen saamassa merkitystä.

• Korkea verenpaine (valtimon hypertensio)
• Tyypin 2 diabetes mellitus
• Ylipaino (liikalihavuus) ja
• Rasvan aineenvaihdunta häiriöt (hyper- / dyslipidemia).

Yleisyys (epidemiologia)

Väestössä esiintyminen Kihti on yhdessä teollisuusmaiden yleisimpiä aineenvaihduntatauteja diabetes tyypin 2 mellitus. Noin 30 prosentilla miehistä ja 3 prosentilla naisista on kohonnut virtsahappopitoisuus ja yhdellä kymmenestä potilaasta, joilla virtsahappopitoisuus on kohonnut. veri (hyperurikemia) kehittyy kihti. Miehillä tämä on riippumatta iästä, naisilla arvot nousevat jälkeen vaihdevuodet.

Alkuperä ja syyt

Termi kihti on oikeastaan ​​kollektiivinen termi erilaisille aineenvaihduntasairauksille, jotka johtavat virtsahappotason nousuun veri (hyperurikemia) ja tästä johtuvat toissijaiset sairaudet. Virtsahappo kertyy ihmiskehoon puriininukleotidien hajoamisen lopputuotteena. Puriininukleotidit ovat osa ihmisen kehon kaikkien solujen geneettistä tietoa (DNSDNA).

DNA on hajotettava organismissamme, esimerkiksi kun vanhat solut kuolevat tai kun ruokaan otetaan paljon DNA: ta (liha, erityisesti muut eläimenosat, sisältää monia puriineja). Lopputuotetta, virtsahappoa, tuotetaan useissa välivaiheissa, joita ei voida hyödyntää edelleen ja joka erittyy munuaisten (munuaisten) kautta. Ihmisillä virtsahapon osuus veri on erityisen korkea.

Syynä tähän voi olla virtsahapon antioksidatiivinen vaikutus (suojaava vaikutus haitallisia aineita vastaan), jolla on mahdollisesti evoluutiomainen etu. Virtsahapon erittyminen on siis lähellä rajaa normaalilla virtsahappotasolla. Jos tämä raja ylittyy, virtsahappo ei ole enää liukoinen, sen sanotaan saostuvan ja muodostavan kiteitä.

Tämän havainnollistamiseksi voidaan kuvitella, että lämpimässä teekupissa voi myös antaa vain tietyn määrän sokeria, muuten säilytetään sedimentti. Virtsahapon kiteitä muodostuu käsivarsien ja jalkojen niveliin, erityisesti metatarsofalangeaalinen nivel isosta varpaasta (tästä syntyvää kliinistä kuvaa kutsutaan podagraksi). Syynä tähän on suolojen huonompi liukoisuus matalissa lämpötiloissa oleviin nesteisiin (verrattuna käsiin ja jalkoihin (suhteellisen kylmempiä) kehon ytimeen).

Sokeri liukenee paremmin lämpimään teeseen kuin kylmään. Virtsahappokiteet yhteisessä tilassa tunnistetaan vieraiksi kappaleiksi ja ne syövät immuunijärjestelmäpuolustussolut, minkä jälkeen solut kuolevat ja solujen sisältä vapautuu massiivisesti tulehduksellisia aineita, mikä puolestaan ​​houkuttelee lisää puolustussoluja. Kehittyy noidankehä.

Kihtiin johtavat puriinin hajoamisen häiriöt voidaan periaatteessa jakaa kahteen ryhmään:

• Virtsahapon erittyminen häiriintyneenä = virtsahappo ei poistu normaalissa määrin, joten se kertyy elimistöön.
• Lisääntynyt virtsahapon muodostuminen = kehossa voi erilaisten prosessien seurauksena lisääntyä virtsahapon tuotantoa, myös täällä se kertyy enemmän normaalin erittymisen aikana.

Ensisijainen hyperurikemia (kutsutaan myös primaariseksi kihdeksi) on virtsahappopitoisuuden nousu perinnöllisten metabolisten vikojen seurauksena. Useimmissa tapauksissa hyperurikemia on ensisijainen muoto. Mahdollinen syy on virtsahapon erittymisen polygeeninen (eli mukana on useita geenejä) munuainen.

Syynä tähän on niiden kanavien puute, joiden kautta virtsahappo tavallisesti virtsaan virtsaan (noin 99% kaikista tapauksista). Lesch-Nihanin oireyhtymä, hyvin harvinainen sairaus, joka periytyy X-kromosomin kautta (noin

1% kaikista tapauksista). Geneettinen vika johtaa siihen, että tiettyä metabolisesti aktiivista proteiinia (entsyymiä), joka kuuluu puriinin aineenvaihduntaan, ei enää tuoteta. Entsyymin tehtävänä on kierrättää puriinit DNA: ksi.

Kierrätys johtaa yleensä vähemmän puriineja, jotka kehon on hajotettava virtsahapoksi. Toissijainen hyperurikemia (jota kutsutaan myös primaariseksi kihdeksi) on toisaalta virtsahappopitoisuuden nousu, joka johtuu hankitusta taudista. Mahdollisia esimerkkejä ovat: johtaa lisääntyneeseen solukuolemaan?

lisääntynyt DNA = puriineja. Munuainen sairaudet (esim munuainen epäonnistuminen), diabetes mellitus (diabetes), keto ja maitohappo asidoosi johtaa virtsahapon erittymiseen munuaisissa? lisääntynyt puriinipitoisuus veressä).

Alkoholi (estämällä munuaisten erittymistä), a ruokavalio runsaasti puriineja (esim. liha ja kala) ja tiettyjä virtsahapon erittymiseen vaikuttavia lääkkeitä (esim laksatiiveja, ”Vesitabletit” (diureetit)) voi myös edistää hyperurikemian kehittymistä.

• Psoriasis
• Verisyöpä (leukemia)
• Anemia (hemolyyttinen anemia) mutta myös
• Kemoterapia kasvaimelle