Deksametasonin estotesti | Deksametasoni

Deksametasonin estotesti

Niin kutsuttu deksametasoni estotesti on provokaatiotesti. Terveessä organismissa lisämunuaisen kuoren tuotantonopeus ja siten glukokortikoidien (esim. kortisoli) ohjataan säätimen piirillä aivolisäke ja lisämunuaisen aivokuori. Suurilla kortisolipitoisuuksilla aivolisäke (adrenokortikotropiini; lyhyt: ACTH) on vähennetty.

Tämä puolestaan ​​aiheuttaa lisämunuaiskuoren vähentävän sen synteesikapasiteettia. Alhaisilla kortisolipitoisuuksilla aivolisäke tuottaa lisääntyneitä määriä adrenokortikotropiinia, joka kulkeutuu verenkierron kautta lisämunuaisen kuorelle ja stimuloi sen synteesinopeutta. Kortisolia tuotetaan enemmän.

Dexamethasone synteettisenä glukokortikoidina pystyy nyt simuloimaan lisääntynyttä kortisolitasoa organismissa ja siten vähentämään adrenokortikotropiinin tuotantoa ja lopuksi kortisolin synteesiä. Terveellä ihmisellä kortisolipitoisuuden tulisi sen vuoksi laskea nopeasti valmisteen ottamisen jälkeen. Potilailla, jotka kärsivät Cushingin tautikuitenkin aivolisäkkeen ja lisämunuaisen viestintä menee käsistä.

Korkeasta kortisolipitoisuudesta huolimatta adrenokortikotropiinia tuotetaan, mikä johtaa lopulta hallitsemattomaan kortisolipitoisuuden nousuun. Kun olet ottanut deksametasoni kortisolisynteesiä ei siten estetä odotetulla tavalla. Yleensä tehdään ero pienen annoksen ja suuren annoksen deksametasonin estotestin välillä.

Pieniannoksisessa menettelyssä annetaan yksi oraalinen annos deksametasonia korkeintaan 2 mg. Suuriannostesti puolestaan ​​vaatii noin 8 mg vaikuttavan aineen saannin. Pääsääntöisesti kaksi veri näytteet otetaan peräkkäisinä päivinä.

Ensimmäisestä näytteestä kortisolipitoisuus määritetään ENNEN deksametasonin ottamista, toinen näyte otetaan noin 12 tuntia valmisteen antamisen jälkeen. Kortisolipitoisuus määritetään tästä näytteestä deksametasonin ottamisen jälkeen. Pelkkä positiivinen deksametasonitesti (ts. Ei synteesin vähenemistä valmisteen antamisen jälkeen) riittää osoittamaan Cushingin tauti.

Deksametasonin estotesti antaa vain ensimmäisen vihjeen. Jatkuvaa diagnostiikkaa varten käytetään ns. CRH-testiä insuliini hypoglykemiatesti ja 24 tunnin kortisolimääritys virtsassa. Jatkuvaa diagnostiikkaa varten käytetään ns. CRH-testiä insuliini hypoglykemiatesti ja 24 tunnin kortisolimääritys virtsassa.

Sivuvaikutus

Deksametasonihoidon haittavaikutukset ovat rajalliset, jos hoito annetaan pieninä annoksina lyhyen aikaa. Koska tätä ei kuitenkaan aina voida noudattaa, voi ilmetä lukuisia sivuvaikutuksia, erityisesti pidemmän aikavälin hoidon yhteydessä. veri ja immuunijärjestelmä voi olla alttiimpi infektioille, muutoksille verenkuva ja heikkeneminen immuunijärjestelmä.

Deksametasonihoito voi johtaa kehon aineenvaihdunnan metabolisiin toimintoihin diabetes mellitus (diabetes), lisääntynyt ruokahalu ja painonnousu, rasvan varastointi tietyillä alueilla (runko liikalihavuus, härkä kaula, turvonnut kasvot) ja lipidien aineenvaihdunnan häiriöt. Mahdollisia psykologisia oireita ovat ärtyneisyys, lisääntynyt ajo, levottomuus, Masennus, unettomuus, psykoosi ja maaniset tilat, joten varovaisuutta suositellaan etenkin potilaille, joilla on jo ennestään mielisairaus. Lisäksi kohtausten riski saattaa olla lisääntynyt potilailla, joilla tiedetään epilepsia.

Mahdolliset haittavaikutukset silmälle ovat vihreän tai harmaan kehittyminen kaihi (silmänpainetauti/kaihi). vuonna sydän, voi olla sydämen vajaatoiminta, korkea verenpaine ja sydämen rytmihäiriö verisuolojen muutosten vuoksi. Ruoansulatuselinten alueella mahdollisia haittavaikutuksia ovat vatsa haavaumat, joihin liittyy lisääntynyt verenvuotoriski, tulehdus haima (haimatulehdus), ruokatorven tulehdus (ruokatorvitulehdus), pahoinvointi, oksetus ja ilmavaivat.

Iho ja hiukset voi ilmetä lisääntynyttä hiusten kasvua, ihon ohenemista pergamenttinahalla, täplikkäitä tai raitaisia ​​muutoksia ihossa ja ihon allergisia reaktioita. Luustojärjestelmän alueella luuhäviö (osteoporoosi), lisääntynyt luun hauraus, revitty jänteet, lasten lihasheikkoutta ja kasvun estoa voi esiintyä. Naisten syklihäiriöt tai miesten impotenssi ovat myös mahdollisia haittavaikutuksia.