Napauta polvilumpion luksusta | Patellar luksus

Napauta polvilumpion ylellisyyttä

Patellar dislokaation hoito alkaa yleensä konservatiivisella yrityksellä ennen kuin ryhdytään kirurgisiin toimenpiteisiin, vaikka se voi jo 50 prosentissa tapauksista johtaa pysyvään menestykseen. Kirurgista hoitoa käytetään vain, jos hoito epäonnistuu tai sijoiltaan uusiutuminen tapahtuu. Konservatiivinen hoitomenetelmä koostuu fysioterapiasta ja siteiden, ortoosien, kipsi kuoret tai nauhat.

Näiden toimenpiteiden avulla yritetään ensin pysäyttää ja vahvistaa polvilihaksia (etenkin nelikorva lihas). Nauhojen - mieluiten kinesioteipien - levittämisellä pyritään tuomaan polvilumpio oikeaan asentoon tai sen ohjainkiskoon tasaisen liikkumisen mahdollistamiseksi polvinivel ja liukastumisen estämiseksi. Siksi sitä käytetään kiinnittämään helposti polvilumpio oikeassa asennossa.

Lisäksi kinesioteipin käyttö voi vähentää kipu ja tulehdus, edellyttäen, että toinen näistä kahdesta oli aiemmin ollut polvilumpion dislokaation tai nykyisen polvilumpion väärässä asennossa. Oikea hoito polviluutoksen jälkeen on erittäin tärkeää, koska muuten seuraukset, kuten nivelrikko voi kehittyä hyvin usein. Lisäksi on suurempi riski kärsiä uudesta polvilumpion dislokaatiosta ja siten komplikaatioiden todennäköisyys kasvaa.

Aluksi hoito yritetään yleensä suorittaa konservatiivisesti eli ilman leikkausta. Tietyissä olosuhteissa voi kuitenkin olla tarpeen suorittaa leikkaus. Leikkauksen puolesta puhuvat tekijät Potilaan toive on tietysti aina ratkaiseva määritettäessä, tarvitaanko leikkaus viime kädessä vai ei.

Mikä käytettävissä olevista toiminnoista on tapauskohtainen, riippuu:

• Ei vastausta konservatiiviseen hoitoon
• Useita ylellisyyksiä
• Erittäin voimakkaat rustovauriot
• Rustoluiden fragmenttien (hiutaleiden) leikkaaminen
• Pidike- ja nauhalaitteiden vauriot
• Potilaan ikä,
• Loukkaantumisen laajuus (epävakaus, sijoiltaan tiheys, loukkaantumisen laajuus)
• Ja anatomiset perusedellytykset (väärät asennot)

Kaikkien toimenpiteiden tavoitteena on palauttaa polvinivel. Toimenpiteen aikana on tärkeää toisaalta korjata rusto ja toisaalta poistaa kaikki vapaan luun tai ruston nivelestä. Nämä poistot voidaan yleensä suorittaa vuoden aikana tähystys Pehmytkudosleikkausta käytetään pääsääntöisesti ensisijaisesti silloin, kun se todennäköisesti johtaa paranemiseen, ja vain äärimmäisissä tapauksissa luulliset korjausmenetelmät (joita voidaan lisäksi käyttää vain kasvun jälkeen).

Eri kirurgiset toimenpiteet voidaan erottaa: Molemmat menetelmät voidaan tarvittaessa yhdistää niin sanotun "sivusuuntaisen vapautuksen" kanssa. Sille on ominaista se, että polvilumpion ulkopuolella olevat nivelsiteiden rakenteet leikataan läpi, mikä vähentää patellan taipumusta ulottua ulospäin. On kuitenkin monia muita mahdollisuuksia hoitaa polvilumpion luksusta kirurgisesti.

Leikkauksen jälkeen hoitovaihe ei kuitenkaan ole vielä valmis. Valitusta menettelystä riippuen potilaan on silti lievitettävä polvinivel tietyn ajan ja käydään sitten säännöllisesti fysioterapiassa, jotta polvilumpion oikea asento varmistetaan pitkällä aikavälillä.

• Esimerkiksi sisäleikkaus on hyvin yleinen toimenpide.

  Tässä sisempi kapselilaite ommellaan tiukasti ja nivelside kerääntyy sisäpuolelle, mikä lopulta vetää polvilumpio enemmän kohti nivelten sisäosaa, mikä tekee siitä paljon vaikeammaksi ulottua ulospäin.

• MPFL-rekonstruktio tapahtuu usein, kun pitolaite on vaurioitunut. Tässä menettelyssä kolmionmuotoinen nivelside polvilumpion sisäpuolen ja reisi (Medial Patello-Femoral Ligament = MPFL) korvataan jänteellä, joka on aiemmin saatu alemmasta jalka. Tämä johtaa korkeaan vakauteen.
• Yksi luinen toimenpide on esimerkiksi tuberositeetin dislokaatio (leikkaus Elmslie-Trilatin mukaan).

  Tässä menettelyssä kohta, jossa polvilumpio jänne kiinnittyy alempaan jalka siirretään sisäänpäin. Tämän seurauksena polvilumpio sijaitsee syvemmällä liukupolullaan sisäänpäin eikä se voi enää irtoaa niin helposti.

Patellan dislokaation jälleenrakennuksen jälkeinen hoito koostuu 4 vaiheesta:

• Ensimmäinen vaihe alkaa sairaalahoidon aikana ja sisältää leikkauksen jälkeisen ensimmäisen viikon. Kipu lääkitys, kylmähoito, passiivinen ja aktiivisesti avustettu fysioterapia liikeradalla ja imuneste käytetään viemäröintiä.

  Vain 2–3 päivää leikkauksen jälkeen polvi pysyy liikkumattomana lastan avulla, minkä jälkeen yllä mainittu terapia ja osittainen painon kantaminen on noin. 25 kg alkaa. Ensimmäisen viikon jälkeen samoja hoitotoimenpiteitä jatketaan sairaalan ulkopuolella ja fysioterapiaa tehostetaan. Osittainen painon kantaminen nostetaan puoleen ruumiinpainosta.

• Tätä seuraa vaihe 2 vielä kahden viikon ajan, jonka aikana aktiivinen fysioterapia täydellä liikkeellä tarpeen mukaan sekä voimalla ja venyttely suoritetaan harjoituksia ja pyritään täyspainoon ortoosilla.
• Seuraava vaihe 3 sisältää lisäkuormituksen ja harjoitteluintensiteetin 4 viikon ajan sekä täyden kuormituksen ilman ortoosia.
• Vaiheessa 4 eli noin 3 kuukautta leikkauksen jälkeen urheilukohtaista harjoittelua voidaan jatkaa ilman rajoituksia (pallo- ja kontaktilajit kuitenkin vasta 9–12 kuukauden kuluttua).