Alun perin nimeltään dietetiikka kaikki toimenpiteet parantua ja ylläpitää terveys, tänään termi sisältää ihmisten neuvoja tai huolenpitoa heidän suhteen ruokavalio, jolla tietyt sairaudet on parannettava.
Mikä on dietetiikka?
Termi dietetiikka sisältää kaiken ravitsemusterapeuttisen toimenpiteet joilla pyritään ehkäisemään tai hoitamaan sairauksia. Termi dietetiikka sisältää kaiken ravitsemusterapeuttisen toimenpiteet joilla pyritään sairauksien ehkäisemiseen tai hoitamiseen. Dietetiikka on tässä yhteydessä pääasiassa oikea ruokavalio erilaisten sairauksien, kuten anoreksia, diabetes mellitus tai liikalihavuus, mutta myös ravinnon kanssa erityisissä elämäntilanteissa, kuten aikana raskaus. Termi dietetiikka voidaan jäljittää Hippokratuksen perinteeseen, jossa terveellisen lisäksi ruokavalio, säännöllinen elämä tai riittävä fyysinen aktiivisuus vaadittiin. Rooman keisarikauden aikana Galenus omaksui tämän lähestymistavan uudelleen. Näin tehdessään hän tiivisti kuusi asiaa, jotka olivat erityisen tärkeitä:
- Mielen stimulointi
- Erittymät ja eritteet
- Nukkuminen ja herääminen
- Levätä ja työskennellä
- Ruoka ja juoma
- Ilmaa ja valoa
Hoidot ja hoidot
Myös renessanssin aikaan ilmestyi monia oppaita, jotka käsittelivät terveellisiä elämäntapoja. Sitten tämä opetus koki toisen korkeuden 19-luvun alussa, jossa esimerkiksi Christoph Wilhelm Hufeland tai Bernhard Christoph Faust käsittelivät intensiivisesti ravitsemuskysymyksiä. 20-luvulla syntyi täysin uusia käsitteitä, kuten Maximillian Oskar Bircher-Bennerin Bircher-Benner-ruokavalio tai Werner Kollathin täysravintoinen ruokavalio. Erilaiset sairaudet edellyttävät erityisen ruokavaliosuunnitelman noudattamista. Dietologit tai dietologit laativat sitten sairaudesta riippuen erityisen ruokavalion, joka on räätälöity potilaan tarpeiden mukaan. Dietetiikan tai ravitsemusterapia on muuttaa syömiskäyttäytymistä. Ainesosat voidaan joko jättää pois tai lisätä saantia. Esimerkiksi hedelmien ja vihannesten suurempi saanti on usein tarpeen, kun taas tiettyjä elintarvikkeita ei välttämättä sisälly allergioihin. Ravintoterapeutti käsittelee potilaita ja heidän sairauksiaan yksilöllisesti ja ottaa huomioon ravitsemuskäyttäytymisen sekä heidän henkilökohtaisen tilanteensa. Dietetiaa sovelletaan tässä yhteydessä seuraaviin sairauksiin:
- Ruoansulatuskanavan sairaudet
- Vajaaravitsemus
- Reumatismi
- Kihti
- Maksa- ja munuaissairaudet
- Ruoka-intoleranssit ja allergiat
- osteoporoosi
- verenpainetauti
- dyslipidemia
- Tyypin 2 diabetes mellitus
- Syömishäiriöt, kuten bulimia tai anoreksia
- Alipainoinen tai ylipainoinen
Esimerkiksi kohonnut ihmiset verenpainetauti voivat laskea niiden veri painetta laihdutus. Siinä tapauksessa että kihti matala puriinipitoinen ruokavalio voi auttaa, kun taas lisääntynyt kuitujen käyttö vähentää riskiä kaksoispiste syöpä. Erityistä ruokavaliota suositellaan myös aikana raskaus tai imetys, ja sama koskee urheilijoita tai vanhuksia. Sairauksien ehkäisemiseksi tai parantamiseksi potilaat voivat valita tältä osin useista ravitsemuksellisista opetuksista:
- Koko ruokavalio (suosii pääasiassa jalostamattomia ja tuoreita ruokia).
- Vegetarismi (kulutetaan vain kasvisruokia ja elävien eläinten ruokia).
- veganismista (luopuu kaikista eläinperäisistä elintarvikkeista).
- Raaka ruoka (käytetään pääasiassa lämmittämättömiä ja tuoreita ruokia).
- Makrobiotit (elämäntapa, jonka pitäisi johtaa pitkään ja terveelliseen elämään).
- Ruokavalio (etusija annetaan hiilihydraatti- ja proteiiniruokille).
- Kiinalainen dietetiikka (tässä määrität ruoan lämpötilakäyttäytymisen ja makujen mukaan).
- Ayurveda (erityiset ruokavaliosuositukset yksittäisille dosha-tyypeille).
Diagnoosi ja tutkimusmenetelmät
Dietetiikka tai ravitsemuksellinen hoito Siksi on olemassa erityisiä käytäntöjä, joissa vastaavat asiantuntijat ovat aktiivisia, mutta sitä käytetään myös sairaaloissa terapeuttisena toimenpiteenä. Ravitsemusterapia alkaa aina asiakkaan omasta lääketieteellinen historia, jossa erotetaan toisistaan kognitiivinen neuvontatapa ja asiakaslähtöinen lähestymistapa. Kognitiivista lähestymistapaa pidettiin valinnan lähestymistapana hyvin pitkään. Viimeksi mainittu oletti, että riittäisi kouluttaa potilaita sairauden mahdollisista kielteisistä seurauksista vajaaravitsemus terveellisemmän elämäntavan tuntemuksen lisäämiseksi. Tässä yhteydessä sisältö välitettiin pääasiassa luennon muodossa, mutta affektiiviseen ja sensomotoriseen tasoon kiinnitettiin vain vähän huomiota. Lopulta kuitenkin siirryttiin niin sanottuun asiakaslähtöiseen lähestymistapaan neuvonnassa, jossa myös terapeutti keskittyy ensisijaisesti potilaan toiveisiin. Täällä neuvonnan lisäksi keskitytään myös käytännön harjoituksiin, mikä tarkoittaa, että asiakkailla on myös mahdollisuus esimerkiksi punnita ruokaa tai valmistaa ruokalistoja. Lääkettä ei ole määrätty, mutta potilas ottaa pääosan keskustelusta itse. On myös tärkeää ottaa potilaan ravintohistoria, joka heijastaa hänen ruokailutottumuksiaan. Tällä tavalla on mahdollista muotoilla ongelma tai tavoite tarkasti. Erilaisia ehdotettiin terapeutin avulla ratkaisut voidaan sitten selvittää, mutta potilaan on viime kädessä päätettävä polusta. Tällä tavalla asiakasta ei työnnetä yhteen suuntaan, mutta hänen huolenaiheisiinsa voidaan vastata erikseen. Vastaavilla ruokavalioilla pyritään parantamaan tauti tai viivästyttämään taudin puhkeamista. Erityisesti kroonisten sairauksien tapauksessa terveellinen ruokavalio voi tukea kehon itsensä parantavaa voimaa. Ehdottomasti tarvitaan erityisruokavaliota sairausmalleille, joihin ruokavalio voi vaikuttaa, mukaan lukien esimerkiksi kohonnut kolesteroli or diabetes.
