sikotauti

Synonyymit laajimmassa merkityksessä

sikotauti, parotitis epidemica

Määritelmä

Sikotauti johtuu sikotaudista, joka kuuluu paramykovirusten ryhmään. Akuutin, erittäin tarttuvan (= tarttuvan) virustaudin leviää pisara-infektio suoran yhteyden kautta tai yhteyden kautta sylki- sairaan henkilön saastuttamat esineet. Tärkein oire on kivulias tulehdus sylkirauhaset, jota esiintyy molemmilla puolilla 75 prosentissa tapauksista.

Epidemiologiset lähteet

Sikotauti virus leviää maailmanlaajuisesti ja aiheuttaa taudinpurkauksia, erityisesti lapsilla kylmänä vuodenaikana. 15 vuoden iän jälkeen 90% väestöstä on immuuni sikotautivirukselle (eli oli saanut tartunnan); tämä koskemattomuus kestää koko elämän. 1/3 sairastuneista ei esitä taudin oireita (= niin kutsuttu kliinisesti ilmeinen kulku).

oireet

Keskimäärin 12-25 päivää kestävän viruksen inkubointijakson jälkeen seuraa prodromaalivaihe (= prekursorivaihe), jonka aikana potilailla on korkea lämpötila, he tuntevat heikkoutensa ja voimattomuutensa ja voivat valittaa päänsärkyä, kaula ja korvasärkyjä. Taudin edetessä potilailla on yleensä korkea kuume ja voimakas yleinen sairauden tunne. He kärsivät pinnallisesti tuskallisesta sylkirauhasen tulehdus, joka vaikuttaa pääasiassa korvasylkirauhas (= parotidirauhanen, Glandula parotis): tulehdus vaikuttaa alun perin vain toiseen puoleen ja on vaikuttava kuin rauhasen näön, taikinan turpoaminen korvan edessä ja takana.

Korvan nappu ulkonee turvotuksen takia ja sairastunut henkilö valittaa kipu tällä alueella, erityisesti pureskeltaessa. Noin 1–2 päivän kuluttua 75 prosentissa tapauksista tulehdusprosessi vaikuttaa myös toiseen puoleen. Periaatteessa virus voi vaikuttaa kaikkiin kehon rauhaselimiin, minkä vuoksi sylkirauhaset alapuolella kieli ja rauhaset, jotka sijaitsevat alaleuka usein myös. Lisäksi voi esiintyä niin kutsuttu viruksen eksanteema, joka on punertava ihottuma etenkin kasvoilla.